Nils Idmanin pankkihuijausten mahdollisista seurauksista
Suurella, helposti ymmärrettävällä jännityksellä odotetaan kaikkialla Suomessa ja eritoten täällä Tampereella sen tarkastuksen tuloksia, joka parhaallaan on käymässä Yhdyspankin täkäläisessä haarakonttorissa, ja jonka tarkoituksena on savda[1] selville entisen pankinjohtajan Nils Idmanin huijausten luonne ja laajuus. Näiden kavallusten ja väärennysten laadusta oltanee nykyänsä ainakin pääpiirteissään selvillä, mutta niiden laajuuteen nähden vallitsee toistaiseksi ja kunnes tutkimus on päättynyt jotenkin täydellinen epävarmuus yksityisseikkoihin nähden, vaikkakin enemmän taikka vähemmän todellisia suunnittaisia arveluja kiertelee miehestä mieheen ja sanomalehtien palstoilla. Itse tarkastuksen toimittajille täytyy asian olla epäselvän, niin kauvan kuin tarkastus ei ole loppuun saatettu, sillä milloin tahansa saattaa ilmetä asianhaaroja, jotka tuntuvasti muuttavat niitäkin tuloksia, jotka jo ehkä pidettiin jotenkin varmoina ja lopullisina.
Sillä yleisöllä, joka on varojaan Yhdyspankkiin tallettanut, ei voi olla mitään syytä levottomuuteen. Pankki on vanha ja varakas eikä se, pankin vakavaraisuuteen nähden verrattain vähän merkitsevä taloudellinen vaurio, jonka Nils Idman on aikaan saanut voi talletusten varmuuteen vaikuttaa sitä eikä tätä. Pankin osakkeiden arvo on näinä päivinä tosin tuntuvasti laskenut, mutta se johtuu siitä, että ne tältä vuodelta tuottavat luonnollisesti vähemmän osinkoa kuin edelliseltä. Jos siis, kuten kerrotaan, talletusten ulosottoa pankin täkäläisestä konttorista näinä päivinä erikoisen suuressa määrässä tapahtuu, niin voi syynä pitää suuttumusta sen johdosta, että kaikkein ihailema pankinjohtaja aivan äkisti paljastettiin tunnottomaksi veijariksi.
Sitä vastoin on niillä monilukuisilla henkilöillä ja liikeyrityksillä, jotka ovat sitoumuksissa Nils Idmanin kanssa todella suuri syy olla huolissaan. Vaikka ei nousisikaan herkän mielikuvituksen siivillä tätä surkeutta katselemaan, niin sittenkin uhkaa hävityksen kauhistus tulla niin suureksi, että se täyttää mielen sanomattomalla murheella ja syvällä säälillä. Aineellinen vararikko näyttää uhkaavan monta varakasta perhettä, ja missä tykkänäinen omaisuuden luovutus voidaan ehkä välttää, siinä kajastaa perheen tulevaisuus niin raskaan vastuun ijestämänä, että kannattaa todellakin harkita, eikö selvä konkurssi kaikkine ikävyyksineen ja masentavine seurauksineen sittenkin ole keveämpi kantaa. Pankki luonnollisesti voi ja sen tuleekin osoittaa mahdollisimman suurta mukautumista, mutta sitoumuksiin nähden se arvatenkin on lopullisesti pitävä kiinni oikeukisstaan[2].
Asiasta huvitettu ja Tampereen liike-elämän luonteeseen ja sielullisiin ilmiöihin täysin perehtynyt henkilö voisi kirjoittaa hyvinkin pitkän tutkielman kysymyksestä, kuinka yleensä yksityinen henkilö, semmoinenkin kuin Nils Idman, on voinut päästä raha-asioissa niin keskitett. asemaan, kuin hänellä oli. Melkein käsittämättömältä kuulostaa, että monet varakkaat henkilöt uskoivat hänen haltuunsa, ilman minkäänlaista kirjallista välipuhetta, tuhansiin ja kymmeniin tuhansiin nousevia summia, jotta hän niitä parhaan ymmärryksensä mukaan käyttäisi heidän hyödykseen. Hänen suhteensa toteutui jälleen se ilmiö, että jos joku haluaa ja viitsii hoitaa toisten asioita, niitä kyllä löytyy, jotka tehtäviä uskovat. Kun sen lisäksi oltiin tietävinään hänen omistavan satumaisia rikkauksia ja kaikki olivat vakuutettuja hänen ehdottomasta luotettavaisuudestaan, niin olihan varsin mukavaa uskoa hänen kaltaiselleen miehelle omaisuutensa hoitamisen, kun ei itse semmoisella asialla viitsinyt päätään vaivata. Hänestä tuli vuosien kuluessa vähitellen Tampereen liikemaailman oraakkeli, jonka puoleen jotenkin kaikissa yrityksissä käännyttiin ikäänkuin perintötavan voimasta. Että sentään Tampereenkin kokoisessa kaupungissa tämmöinen niin sanoen patriarkaalinen henkilö saattaa itsessään edustaa miltei koko kaupungin liike-elämää, se viittaa ehkä siihen, ettei Tampereen liike-elämä vielä ole lapsenkenkiään loppuun kuluttanut.
Lienee mahdotonta, että toinen Nils Idmanin kaltainen mies voisi kaupunkimme liike-elämässä enää esiintyä ja hänen asemaansa saavuttaa. Hän on ollut epänormaalinen liikeilmiö itsessään, joka on juuri Tampereen kaltaisia verrattain nuoria liikeoloja varten muodostunut. Ennemmin taikka myöhemmin täytyi tämän ajoksen purkautua. Suuri onnettomuus oli, että se tapahtui näin väkivaltaisella tavalla.
Useita suuria, mitä syvimmin säälittäviä vararikkoja on odotettavissa, ja hyvin luultavasti nämä vararikot vuorostaan aiheuttavat jälleen toisia muuallakin kuin Tampereella. Monessa perheessä täällä ei tähän aikaan maistu ruoka eikä tule uni yöllä silmään. Syntyy taloudellisia raunioita. Mutta täytyy toivoa, ja eletyn elämän kulkukin todistaa niin käyvän, että raunioille syntyy entisten taikka uusin tulokasten toimesta uusi toivo ja yritteliäisyys, joka ottaa opikseen kalliisti maksetun kokemuksen.
Lähde[muokkaa]
Aamulehti lauantai 7.12.1912 s. 2, pääkirjoitus.
Kirjoittaja[muokkaa]
Aamulehden pääkirjoituksen on oletettavasti kirjoittanut lehden vastaava toimittaja Aukusti Alhovuori (1863–1912), vaikka kirjoituksen yhteyteen ei olekaan liitetty kirjoittajan nimeä.