Nousi kuolleista
| Nousi kuolleista. Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen |
- Kelloni käypi kahdeksatta,
- kun minä astelen.
- Eelleni laisin katsomatta
- tyttöä kolhaisen
- niin, että hento horjahtaa
- ja tutiseepi maa.
- ”Ooh!” – minä itse säikähdän
- ja käsivarren vien
- vyölle ja sitten heikko hän
- uupuvi metsätien
- päällä ja siinä uinahtaa
- kuin tekis kuolemaa.
- Vaan minä häntä suojelen
- kuin lumo lapsi ois.
- Vien hänet tieltä kantaen
- pihlajan alle pois.
- Pyytelen: ”Taivas hoivas suo:
- heikolle henki tuo!”
- Henkensä heikko neiti saa.
- Silmänsä aukaisee.
- Helposti hengähtääpi maa.
- Lintunen laulelee:
- ”Kuolleista nousi neitonen!”
- Soi sävel riemuiten.
Lähde: Kulkuri, Kössi 1936: Lemmen kirja. I vihko. 1450 säettä. H. Hänninen, Helsinki.