Nukkuva armeija

Nukkuva armeija Kirjoittanut Bertel Gripenberg

Suomentanut Eino Leino.

Samos sankarit kotiin, päättyi

päiv’ armeijan valkean,

nyt rauhan työssä se raataa,

mut ei uness’ unholan.

Sen elää taistot ja voitot,

sen mieli ei kuolla voi,

ja miehistä miekan ja kunnon

taru, laulu ja kannel soi.

Tuo armeija uljain, mi koskaan

nous Suomessa aseisiin,

kotikonnuillensa nyt kääntyi

aren rauhaisan askariin.

Ja kuka ei koitunut kotiin,

kun poiss’ oli arjen ies,

hän hiljaa nukkuvi, missä

kovan koston sai vihamies.

He nukkuvat unta pitkää,

syvä, suuri on rauhansa,

pyhät kunnian laakerit kukkii

maan sankarikummuilla.

Läpi vastaisten, valjujen vuotten

ikimuistonsa käskevä on

sukupolvia uusia käymään

esitaattojen taistelohon.

Ei kenkään tiedä, ei arvaa,

mitä tuopa on aika uus,

mut kuolleiden äänet kuiskaa:

sopu, urhous ja uskollisuus

sinis liittävi heimot Suomen,

kunis armeija valkea tää

sukukuntien syntymätönten

sydämeen kuin vaatimus jää.

On armeija valkea poissa,

toki toivo kuiskaelee:

kunis taas soi rummut, se nukkuu,

se vartoo ja vaikenee.

Mut kohtalon rautakoura

kun portille kolkuttaa,

taas armeija valkea nousee,

taas syttyy syntymämaa.

Tuo armeija valkea valvoo,

sen henki on hereillään,

elon arkien touhussa elää,

maan altakin nostaa pään.

Kautt’ aikojen, vuosien kestää,

mikä liitti sen yhtehen.

Näin suojana Suomen seisoo

yhä vartio valkea sen.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.