Nukkuva armeija

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nukkuva armeija

Kirjoittanut Bertel Gripenberg
Suomentanut Eino Leino.


Samos sankarit kotiin, päättyi
päiv’ armeijan valkean,
nyt rauhan työssä se raataa,
mut ei uness’ unholan.
Sen elää taistot ja voitot,
sen mieli ei kuolla voi,
ja miehistä miekan ja kunnon
taru, laulu ja kannel soi.
Tuo armeija uljain, mi koskaan
nous Suomessa aseisiin,
kotikonnuillensa nyt kääntyi
aren rauhaisan askariin.
Ja kuka ei koitunut kotiin,
kun poiss’ oli arjen ies,
hän hiljaa nukkuvi, missä
kovan koston sai vihamies.
He nukkuvat unta pitkää,
syvä, suuri on rauhansa,
pyhät kunnian laakerit kukkii
maan sankarikummuilla.
Läpi vastaisten, valjujen vuotten
ikimuistonsa käskevä on
sukupolvia uusia käymään
esitaattojen taistelohon.
Ei kenkään tiedä, ei arvaa,
mitä tuopa on aika uus,
mut kuolleiden äänet kuiskaa:
sopu, urhous ja uskollisuus
sinis liittävi heimot Suomen,
kunis armeija valkea tää
sukukuntien syntymätönten
sydämeen kuin vaatimus jää.
On armeija valkea poissa,
toki toivo kuiskaelee:
kunis taas soi rummut, se nukkuu,
se vartoo ja vaikenee.
Mut kohtalon rautakoura
kun portille kolkuttaa,
taas armeija valkea nousee,
taas syttyy syntymämaa.
Tuo armeija valkea valvoo,
sen henki on hereillään,
elon arkien touhussa elää,
maan altakin nostaa pään.
Kautt’ aikojen, vuosien kestää,
mikä liitti sen yhtehen.
Näin suojana Suomen seisoo
yhä vartio valkea sen.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.