Nuorille (Uotinen)
| Nuorille. Runo E. K. N:n vuosikokouksen edustajain illanviettoon 26.10.10. Kirjoittanut Mikko Uotinen |
I.
[muokkaa]- Nyt nuorten viirit liehuvat
- nyt aamunvirret soipi,
- nyt kevät ihmisrinnassa
- taas hyvää unelmoipi.
- Nyt valon kannel kajahtaa
- ja toivo kukkaan saapi,
- nyt innontulet tuikahtaa
- ja aatteet aaltoaapi.
- Nyt tuntuu mieltä sunnuntain
- taas saavan meillä rinta,
- ja tuntuu niinkuin katsehet
- nyt siintäis kirkkahinta.
- Tää ilta nuorten ilta on
- on ilon, riemun hetki,
- oi lähetkää, oi lämmetkää
- te, joille ajan retki
- ei vielä haavaa haikeaa
- oo iskenynnä rintaan,
- te, joilla povet vapaina
- luo ilmi kaunehintaan.
- Me oomme kevät Karjalan
- sen ohjat kerran saamme,
- nyt kevätkuohut rintojen
- me ilmi lausukaamme.
- Niin että näkis heimo tää:
- uus’ polvi kasvaa meistä,
- mi talven kesäks’ vaihettaa
- luo riemun kyyneleistä.
- Tää ilta lämmön syttäköön
- ja liittäköhön meitä,
- ett’ liittyis käsi kätehen
- ja rinta säveleitä
- lois’ joiss’ on voima: rakkaus
- ja ohjehena: valo,
- joiss’ syömmeen kunto kutsutaan
- ja rintaan kevät jalo.
- Tää ilta meissä lausukoon:
- me oomme kansa yksi,
- pien’ kansa vaan ja köyhäkin
- mutt’ ettei hyljätyksi
- se tule eikä tulla voi,
- vaan sydänlemmet saapi,
- ja kerran hyvänhymninä
- se täällä humahtaapi.
- Sen päivä kerran kohoaa
- kuin valonsoihtu yöstä,
- sen päivä nousee nuorissa
- ja nuorten päivätyöstä.
- Tää juhla, ilta nuorien
- pois talven meistä luokoon,
- se siskoiks’ meidät saattakoon
- ja veljestunteen suokoon.
- – Kun lämpeneisi rinta vaan
- ja sydän hyvää saisi,
- maanonni siitä kasvaisi
- sen huomen hulmahtaisi.
II.
[muokkaa]- Lauloi äiti lapselleen
- nukkuvalle nupulleen:
- ”Ollos aina kirkas, lapsikulta,
- vaali sydämmessä hyväntulta,
- päivää lemmi, hyvää rakasta,
- valoon pyri, totta tunnusta.
- Suojaa sydän metsälähteen lailla
- rakkaudella liiku ajanmailla,
- turvatonta turvaa, oikeata puolla
- kärsivälle lohtu suo ja onnetonta huolla.
- Avoin katse kanna, sydän nuori,
- kohottaen kulje, väistä himonvuori,
- suurta mieti, pyri korkealle
- silloin masennu et matalalle.
- Etsi, etsi, itsessäsi hyvänkukka kanna,
- toisen arvo tunnusta ja aina anna
- arvo mennehelle, muista hautaa, kaatunehen kansan,
- silloin menestyt ja sydänrauha säilyy.
- Kodin kuva, kasvot äityesi armaan
- säilyköhön sielussasi, sumun harmaan
- silloin polultasi taistelosi poistaa,
- hetken vaivan jälkeen onni loistaa.”
- Lauloi äiti lapselleen,
- nukkuvalle nupulleen.
- Vuosi vieri kasvoi kukka äidinlemmen,
- kasvoi kuni koivu kunnahalla,
- – äiti silmät rakkahaiset sulki,
- nukkui nurmen vihertävän alla.
- Illantuuli äidin kummulta
- kantoi lapsen sydänsäveleen:
- ”Nuku, nuku rauhanrannikoilla,
- uinu, uinu hellä hyvänmailla,
- kuvas valvoo syömmen nuotioilla,
- sanas kaikuu suvituulen lailla.
- Kiitos että kylvit valkeata viljaa,
- että sytit sieluun päivänkaihon,
- onnenliljat sulle henkii hiljaa,
- edistyvän näet pyhäin pyrintöjen laihon.”
- Illantuuli, äidin kummulta
- kauas kantoi sydänsäveleen,
- kummun nurmi kukkasena
- imi äidin luokse lapsen kyyneleen –
III.
[muokkaa]- Olkaamme aina nuoria
- sen kuohuissa kuohukaamme,
- olkaamme kevättä, päivyttä ain’
- sen kansana kasvakaamme!
- Olkaamme aina kirkkaita
- kuin tähtöset Suomen taivaan,
- olkaamme auringon lapsia ain’
- ei silloin me vaivuta vaivaan.
- Olkaamme toivon lapsia ain’
- ain’ lempeät, veljehen luottain,
- ain’ Suomen suvena sykähtäin
- sen onnehen uskoin ja uottain.
- Olkaamme vapaita aina vaan
- ei sortuen tapojen tahtiin,
- me luotihin lapsiksi taivahan tuon
- maan pohjoisen valoja vahtiin.
- Olkohon katseissa nuoret, ain’
- tään pohjolan tähtienvalo,
- ain’ rinnassa, nuoret, säilyköön
- tuo keväinen elämänpalo.
- Mi hyvähän hehkuu ja kuohuttaa
- mi kauniille-seppeleen antaa,
- mi pienistä pyyteistä irti on
- ja kunnian kunnolle antaa.
- Olkohon kotoisen kontumme kuva
- valvova valkeus rinnan,
- olkohon kotoisten järvien laulu
- kaikua rakkahimman.
- Olkoon pohjolan honkien humu
- pohjolan lehtojen lempi,
- olkoon se riemumme rikkaus äin’
- ja onnemme syvällisempi.
- Olkaamme nuoret, nuoria ain,
- sydän nuorena olkohon meillä,
- niin voimme me kevättä nostattaa
- tämän pohjolan korpiteillä!
- Olkaamme nuoria, kevättä ain’
- ain’ pyrkien päivähän, valoon,
- ikipäiväksi, nuoret, nyt sytytään
- sulo-Suomelle rakkauspaloon –!
Lähde: Uotinen, Mikko [1911]: Sätehiä: runoja. Työväen kirjakauppa, Viipuri.