Nykyajan kulkuneuvoilla
| Avunanojia | Syrjäseutulaisen näkökulmasta Nykyajan kulkuneuvoilla Kirjoittanut Sivukulman Santeri |
Olympialaiskisat |
| Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 30.6.1932, s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3184884?page=3 / Viitattu 12.2.2026 |
pääsee nopeasti paikasta toiseen, monta vertaa nopeammin kuin miespolvi sitten. Ei tarvitse enää rähjätä kaupunginmatkallakaan vuorokausikaupalla, kuten ennen »silppumoottorilla» kuljettaessa, vaan voi nyt — jos kiirettä pitää — käväistä esim. Tampereella neljässä tai viidessä tunnissa. Lentokoneella tietenkin vieläkin nopeammin, mutta sillä rahkineella kulkeminen rasittaa liiaksi kukkaroa ja vaatii vielä kuulemma, ainakin arempien, muuttamaan tarpeettoman usein alusvaatteita.
Vaikka siis kehitys kulkuneuvojen alalla on mennyt huimasti eteenpäin, vaikka ihmiset pääsevät nopeasti paikasta toiseen, vaikka tavaralähetykset voidaan toimittaa halullisille käden käänteessä ja vaikka vauhtia yhä vain vuosi vuodelta lisätään, niin kuitenkin eräs tärkeimmistä jokapäiväisistä tarvikkeistamme saapuu luoksemme miltei etanan vauhtia. Tarkoitan postia. Se tuodaan tänne asemalta edelleenkin »kauramoottorilla» joten — vaikka luonnollisesti annankin täyden tunnustuksen ystävällisten ja hyväntahtoisten postiljooniemme hevosille, niinkuin niiden omistajillekin — on vauhti myös sen mukainen. Aviisit ja kirjeet saapuvat tänne myöhään illalla, mistä syystä posti voidaan jakaa vasta seuraavana päivänä. Ja kun se vihdoin saadaan kuljetettua pitäjän syrjäkyliin, voidaan liioittelematta sanoa, että n.s. tuoreet uutiset ovat silloin vanhuuttaan happamia, vailla muuta kuin historiallista arvoa. — Menepäs vain syrjäseudun ukkeli — kuten vanha ja mukava tapa ennen uutisista edellytti — juttelemaan aviisin uutisista esim. radion omistajalle, niin saa kulia ylimielisen murahduksen: »Se on jo vanha asia, toissapäivänä siitä jo ilmoitettiin!»
Vähemmästäkin sitä nolostuu, ja eihän meillä kaikilla — Herra paratkoon — ole radiota!
Paitsi edellämainitunlaista — ja montaa muuta harmia seuraa postin viipymisestä myös liiallista sydämentykytystä ja terveydelle vaarallista yövalvontaa. Nimittäin nuorille neitosille ja miksei miehillekin. Nämä kun odottavat kirjettä armailtaan ja saavat postihallituksen vanhoillisuuden tähden odottaa yli yön aamuun asti. Odottavan aika on pitkä ja yö levoton, sen kyllä ymmärtää. Ja sitäpaitsi, eihän se aamulla luettu preivi ole niin minkään väärti verrattuna illalla saatuun. (Karhumakirjeet sentään tekevät poikkeuksen, ne kun illalla saapuen voivat pudottaa hauskankin tunnelman nollapisteeseen).
Kenen syy, kysyttäneen, on tämä postin hitaus? Syy voidaan hyvällä syyllä lykätä Postihallituksen niskoille, mutta varmasti on syytä meissäkin, kun emme pyydä parannusta tarpeeksi äänekkäästi. Pienet lapsetkin saavat jatkuvasti ruinaamalla usein tahtonsa toteutettua, vaikka vanhempien taipuminen tällaisessa tapauksessa onkin epäviisasta. Yhtä epäviisas, jos niin saa sanoa, on Postihallituskin. Tuskin se oma-alotteisesti toimeenpanee pienintäkään uudistusta, vaan yleisön täytyy kaikkea anoa. Olen jokseenkin vakuutettu siitä että, meille tuodaan posti edelleenkin hevosella, vaikka sitten tekniikka kehittyisi niin pitkälle, että jokaisella olisi oma lentokone ja vaikka tenavatkin lentelisivät ehtoopuhteisin täältä Afriikkaan tai Indo-Kiinaan. Anomatta emme uudistusta saa aikaan ennenkuin viimeinen hevonen on topattuna viety museoon. Silloinkin ehkä posti tuotaisiin meille mahdollisesti kottikärryillä.
Ei silti pidä luulla, että kaikkialla Suomessa postinkulku olisi yhtä hidasta. Ei ollenkaan! Esimerkiksi sellaisille syrjäkulmille kuin Parkanoon ja Kihniöönkin posti viedään asemalta autolla. Yhtä onnellisessa asemassa ovat niinikään monet Pohjanmaan pitäjät ja useat muut paikkakunnat maassamme. Nämä ovat todella hyötyneet kulkuneuvojen kehityksestä, hyötyneet enemmän kuin me, mutta arvata saattaa, että leukaluita on keikutettu ja mustetta haaskattu Porvoon mitalla ennenkuin »ylhäällä on uudistuksiin taivuttu.
Kun mekin kerran liimaamme kahdenmarkan postimerkin kirjeemme kulmaan ja kun mekin sentään maksamme veroa valtiolle, niin tasapuolisuuden nimessä me voimme odottaa postilaitoksen taholta muitakin uudistuksia kuin postimaksujen koroituksia, joihin nähden, se »tunnustuksena» mainittakoon, ei meitäkään unohdeta. Me pyydämme kohteliaasti kumartaen postiautoa, joka pitäisi meitä kiinteämmässä yhteydessä muun maailman kanssa.
Tässä takavuosina saatiin täkäläisiin postinkulkuun sadan prosentin parannus, muistaakseni silloisen kunnanvaltuuston aloitteesta. Anojina olivat seurakuntamme kirkkoherra ja kunnallislautakunnan puheenjohtaja. Kun nämä miehet onnistuivat tehtävässään hyvin, niin mielestäni olisi syytä kauniisti pyytää, että he taasen alkaisivat puuhata postiautoa. Luulisin, että valtuustokin halukkaasti tukisi anomusta. Kun vielä samaan kompukseen saataisiin lavialaiset, mouhijärveläiset ja mahdollisesti kiikoslaisetkin, niin eiköhän vainen postiauto tänne ilmestyisi. Se kyllä sitten kuljettaisi postin nopeasti saman tien useampaankin pitäjään, veisipä vielä siinä ohella matkustajiakin.
»Yrittänyttä ei laiteta», sanotaan, ja siksi sopisi ainakin yrittää postinkulkuun parannusta. — Eivät ainakaan ota, jos eivät jostain syystä antaisikaan.
Sivukulman Santeri