Nyt se aukesi
| Kauneuskuningattarista | Syrjäseutulaisen näkökulmasta Nyt se aukesi Kirjoittanut Sivukulman Santeri |
Avunanojia |
| Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 14.4.1932, s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3185007?page=3 / Viitattu 12.2.2026 |
nimittäin valtion tähän asti salpojen takana olleen viinatynnörin tappi. Oikeastaan se aukaistiin periaatteessa jo vuoden vaihteessa, mutta kun tynnöri oli tyhjähkö, täytyi astiaa pitkiin aikaa »nuristaa», ennenkuin sieltä tipahti kroonillisen kurkunkuivuuden lauhduketta janoiselle kansalle. Nyt on kuitenkin lientä saatu astiaan siksi paljon, että muutaman tunnin odotuksen perästä »elämäneliksiiriä» halamoiva kansalainen saa halunsa tyydytettyä, nim. jos hänellä on tarpeeksi paljon markkoja kukkarossa.
Me olemme nyt siis saaneet ensivaikutelman uudesta viinalaista, joka toisten ennustusten mukaan hukuttaa kansamme ja toisten mielestä avaa oven maalliseen paratiisiin. Ensinmainitun väitteen todenperäisyyttä on vielä liian aikaista tutkistella, mutta tuo viimeisenä mainittu ennustus lienee saanut eniten kannatusta, koskapa noita paratiisiin pyrkijöitä on peräti paljon. Kun yhdessä päivässä myydään väkijuomia hyvän matkaa kolmatta miljoonan markan arvosta, voi siitä aavistaa, miten mahtava herra Kuningas Alkoholi vieläkin on. se kun saa kansan heittämään rahansa käytännöllisesti katsoen turhaan ja hyödyttömään. Ja tämä tapahtuu vielä lisäksi pula-aikana!
Mutta toisaalta taas väkijuomien myyntitilasto osoittaa, miten äärettömän paljon rahaa kieltolain aikana on joutunut salakuljettajien ja trokarien taskuihin. Meidän nim. täytyy pakostakin myöntää, että kieltolain aikanakin ryypättiin ja vahvasti ryypättiinkin. Meni siinä silloin toinenkin markka poikineen ohi valtion näppien. Nykyisellä lailla on ainakin se positiivinen puoli, että valtio saa rahaa, jota se niin kipeästi tarvitsee. Ja kun ei nytkään sentään onneksi ole mitään juontipakkoa, jää kunkin asiaksi joko ostaa viinaa tai olla ostamatta. Juuri tältä valtion hyödyn kannalta asiaa ajatellen ja lisäksi vielä senkin vuoksi, että farisealainen virallinen raittius sai matkapassin, ei ainakaan allepainetun omaatuntoa hiventäkään kolkuta, vaikka tulikin oltua mukana »kieltolakia» kaatamassa.
Uusi viinalaki on muuten jo ennättänyt saamaan koko joukon moitteita vieläpä vihamiehiäkin ja — mikä merkillisintä — etupäässä niiden taholta, jotka edesmenneinä aikoina kantoivat ryyppymiehen tai »ehdottomasti melkein raittiin» titteliä. Yksi moittii valtion ainetta liian laimeaksi, toinen kalliiksi ja kolmas kalliiksi ja laimeaksi. Anteeksiantamattomana syntinä tunnutaan yleisesti pitävän »virallisen viinan» laimeutta, joka arkarimpien arvostelujen mukaan kelpaa ainoastaan 96 prosenttisen sekoitusvedeksi eli »plissiksi». Tästä päättäen on monen arvon kansalaisemme vatsarustinki edesmenneenä aikakautena kehittynyt edukseen, sikäli mikäli lujuus ja vahvuus eduksi käsitetään. En ole kylläkään kuullut lääkärien kokemuksia tästä asiasta, mutta jos yllä oleva väite valtion viinan laimeudesta pitää kutinsa, täytyy muutamien Baccuksen palvelijoiden ruuansulatuskanavan olla suusta hamaan — hm, — hamaan loppuun saakka hyvinparkittua pohjanahkaa.
Se on myös merkillepantava seikka valtion viinahuushollia arvosteltaessa, että meillä edelleenkin visusti noudatetaan vanhoja traditioita tavaran hankinnassa. Väkijuomat nimittäin tuodaan, kuten hyvin ymmärtää saattaakin, ulkomailta. Viina Virosta, konjakki ja viini Ranskasta, visky Englannista ja punssi tietenkin Ruotsista, mistä viimeksi mainitusta maasta vielä tuotetaan legio uuden aineen kansalle trahteeraajia eli n.s. hovimestareita meikäläisen jalorotuisen sveessikermalistomme sanomattomaksi riemuksi ja mielenvirkistykseksi. — Ellen väärin muista, luvattiin ennen kansanäänestystä jotakin sellaista, että väkijuomat valmistetaan kotimaassa. Nyt kuitenkin merkit viittaavat siihen, että ulkomailta vast’edeskin iloliemi tiilille tuotetaan. Jos mahdollisesti tuonnempana kotimaassakin väkijuomia ruvetaan valmistamaan, niin kaipa se kuitenkin kuljetetaan Saksassa värjättävänä. Kuinkas muuten! Siellähän me kahvimmekin värjäytämme ja maksamme siitä lystistä kymmeniä miljoonia markkoja vuosittain. — Joo, joo. Hienous maksaa, ja kansalaistemme mielestä hienoa on vain — ulkolainen, olkoon kyseessä, sitten tavaralaatu tai jokin ihminen. — Onhan tunnettu tosiasia, että meillä esim. joku kyökkiruotsia solkkaava henkilö — olkoonpa hän miten sivistymätön ja epämiellyttävä hyvänsä — on näihin asti asetettu verrattomasti korkeammalle jalustalle kuin häntä monin verroin etevämpi oman maan kansalainen. Tämä kai johtunee siitä, että ihmisiä eniten kiinnostaa se, mikä on vaikea ymmärtää. Ehkäpä siitä syystä ulkolainen etikettikin puolustaa paikkaansa valtion viinapullon kyljessä ja riikinruotsalainen hovimestari Helsingin seurahuoneella.
Tässä tulin taasen, vanhan pahan tapani mukaan, puhuneeksi kaikenlaista himphamppua. johon ei alunperin ollut tarkoitus puuttua. Oikeastaan minun piti tässä vain todeta se, minkä kaikki toisetkin jo ovat todenneet, että viina taasen on »vapaalla jalalla» ja lisäksi huomauttaa siitä, mistä kaikki muutkin jo ovat huomauttaneet, että vapaus velvoittaa. — Minun vähäpätöisen ymmärrykseni mukaan vapaus oikein käsitettynä velvoittaa ihmisiä olemaan vapaita kuningas Alkoholin holhouksesta, mutta jos jolla kulla »liha on heikko» — kuten se, Herra paratkoon, ylimalkaan ihmisillä pakkaa olemaan — niin vapaus siinäkin tapauksessa velvoittaa ihmistä noudattamaan säädyllisiä käytöstapoja ja pysymään neljän seinän sisällä aina silloin, kun tuntemus» alkaa jo näkyä päällepäinkin. — Humalainen ihminen ei ole niin miellyttävä katseltava, että sellaisia kaivattaisiin esim. yleisissä tilaisuuksissa tai muilla julkisilla paikoilla. Siksi pidettäköön huoli siitä, että kaikissa julkisissa tilaisuuksissa vallitsee raitis ja kunnollinen meininki! Älköön annettako meidän tasavallassamme valtaa uudelle »kuninkaalle», jonka johtokyvystä kaikilla on huono käsitys!
Sivukulman Santeri