Nyt se sitten tulee
| Kieltolaista | Syrjäseutulaisen näkökulmasta Nyt se sitten tulee Kirjoittanut Sivukulman Santeri |
»Ja kanteleet me ripustimme pajuihin» |
| Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 24.12.1931, s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3184981?page=3 / Viitattu 10.2.2026 |
Joulu nimittäin. Tulee pula-ajasta huolimatta. Joulun tulon aavistaa ja tuntee siitä, kun huoneet ovat sekaisin ja naisväellä on julmetunmoinen kiire ja siivoamiskuume. Se joulun odotus onkin tukalaa aikaa miesväelle, kun ei tiedä, miten olla ja elää kotonaan hävityksen kauhistuksen keskellä. Ja lisäksi vielä joutuu olemaan aina naisväen, juuriharjojen ja saippuapalasten tiellä. — Allepainettu olisikin joulunetuviikon mieluimmin vaikka Ambomaalla, sillä siellä kuuluu talvellakin voivan päästä siivoamismaniaa pakoon pensaikkoon. Mutta menepäs meillä! — Ei siellä tarkene.
Joulun vastaanotto kysyy myös rahaa. Paljon rahaa, suhteellisesti nimittäin. Ne kolikot, mitä on vahingossa jäänyt pussin pohjalle, menevät kaikki jouluostoksiin. Pitäisi olla kuusi ja siinä kynttilät. Lapsilta puuttuu yhtä ja toista, jotka välttämättä pitäisi ostaa jouluksi. Lipeäkalaa tarvitsisi olla myös ja muutenkin paremmat sapuskat kuin tavallisesti. Ja tuo kaikki vie rahaa niin vietävän paljon, että senkin puolesta miesväkeä koetellaan tavallista enemmän joulun edellä. Mutta sittenkin tuntuu mukavalta kun joulu tulee! Saa edes hetkeksi heittää arkiset touhut ja vaivat sekä unohtaa pahan maailman lankeavine vekseleineen ja ikuisine riitakysymyksineen. Joulu tuo onneksi aina tullessaan lepoa ja rauhaa sekä sovinnollista mieltä. — Allepainettukin, joka vuoden varrella on tullut rähisseeksi milloin mistäkin asiasta, on joulua odotellessa ruvennut katselemaan kaikkea kirkkaampien ja iloisempien silmälasien läpi. — Yksinpä valtion tieherrojakin, joita olen joskus aikaisemmin nälkkinyt. — He saattavat olla hyvinkin oikeassa suuntaillessaan teitään peltojen poikki, sillä onhan uutta tietä mukavampi kulkea kuin pehmeätä peltoa pitkin. (Mitä joulun jälkeen mahdollisesti puhun tästä asiasta, se on taas toinen juttu).
On siis toiseltapuolen hauskaakin, kun joulu tulee, vaikka onkin ahdas aika. Olkaamme iloisia siitä, nimittäin joulusta, sillä ei sekään tule joka maahan. Venäjälle esimerkiksi ei joulu tule ollenkaan. Siellä on siis vielä paljon pahempi pula kuin meillä. On pula joulustakin. — Surkutelkaamme näitä kovaosaisia naapureitamme!
me suomalaiset saimme joulu- tai paremminkin uudenvuodenlahjaksi. — Täysi-ikäiset kansalaiset saavat käydä ilmaisemassa mielipiteensä siitä, avataanko valtion viina-, olut- tai viinitynnörin tappi, vai lyödäänkö se entistä tiukemmin kiinni, sikäli mikäli sitä voi enää tiukentaa. — Tämä äänestys kuuluu olevan neuvoa antava. Me tavalliset kansalaiset saamme siis neuvoa valtakuntamme hallitusmiehiä, mikä onkin vallan paikallaan, sillä nuo ankkurimiehet tuntuvatkin monasti olevan neuvon tarpeessa. — Mutta hätäkös heidän on asioita hoidella, kun voivat aina tarvittaessa pyytää ja saada neuvoa ja ojennusta niin tunnetusti pätevältä taholta, kuin meiltä itse kultakin. — Niin, että »on se muna joskus viisaampi kuin kana». Vai päinvastoinko se tässä olisi käsitettävä? — Mene ja tiedä!
Joulunpyhinä passaa itse kunkin miettiä, millaisen neuvon sopisi antaa maamme hallitusherroille kieltolakiasiassa. — Mutta älkäämme kuitenkaan tuon asian vuoksi liiaksi päätämme vaivatko ja keskenämme kinastelko. Voimmehan me ilman riitaakin neuvomme antaa, kun sitä kerran meiltä kauniisti pyydetään. — Antakaamme ammattipolitiikkojen yksin riidellä, sillä hehän siitä palkankin saavat! Leppoisaa ja rauhallista joulua kaikille Paikallissanomain lukijoille toivottaa
Sivukulman Santeri