Ohimennen

Ohimennen Kirjoittanut Tatu Pekkarinen

Säveltänyt Toivo Kärki.

Ohimennen ohimennen, lauletaan me hiljaa,

lauluhan on leivänlisä, jos on vähän viljaa.

Junttalipoo, tätä veisattiin,

me lukkarin virkaa kun hoidettiin.

Ohimennen, ohimennen entää elon päivät,

taisi olla parhaimmat ne, jotka taakse jäivät.

Huhheijaa, – ne, jotka taakse jäivät.

Ohimennen, ohimennen lauletaan me vaan.

2. Ohimennen elon tiellä ihmisvirta vierii,

laihat käypi hipsuttain ja lihavamman kierii.

Souvaripoikakin porskuttaa,

sen laulusta raitit ne raikahtaa.

Ohimennen, ohimennen onni meitä nyhjää,

kun me siihen tartutaan, on kourassamme tyhjää.

Huhheijaa, – on kourassamme tyhjää!

Ohimennen, ohimennen lauletaan me vaan.

3. Ohimennen, ohimennen onnen siivet siuhkaa,

älä, tuhma, ylpisty, jos onkin sulla viuhkaa.

Onni on veiterä veitikka vaan,

ei se pysy omanasi kumminkaan.

Ohimennen ylpeilijä nostaa meille nokkaa,

ehkä ensi viikolla jo kumartaa ja pokkaa.

Huhheijaa, – se kumartaa ja pokkaa.

Ohimennen, ohimennen lauletaan me vaan.

4. Ohimennen, heilin kanssa suikutellen suuta

näin mä kerran taivahalla seittemänkin kuuta.

Mutta kun petti sen heilin suu,

niin taivaalta irvisti puolikuu.

Ohimennen, ohimennen tehty lemmen liitos,

viikon päästä voi jo olla: – Hyvästi ja kiitos!

Huhheijaa, – nyt hyvästi ja kiitos!

Ohimennen, ohimennen laulettiin me vaan.

Lähde: Pekkarinen, Tatu 1951: Iloinen testamentti: 115 valittua laulua. Koonnut Toivo Kärki. Oy Fazerin musiikkikauppa, Helsinki.