Oi kuinka

Oi kuinka Kirjoittanut Mikko Uotinen

Oi kuinka se ihmistä inhottaa

oi kuinka se piirtävi rintaa:

Kun aasius arvossa irstailee

ja kulta on kaiken hinta.

Oi kuinka se polttavi povea

oi kuinka se murtavi mieltä,

kun irstailu ihmisten määränä on

ja itarvirret kaikuvat tieltä.

Oi kuinka se sydäntä kouristaa

se lyö kuni kuoleman siipi,

kun sille ain’ elämä onnea suo

joka ketunhäntä kaulassa hiipi.

Se raastavi, sydäntä itkettää

se nostavi tuskan verta,

kun konnat korskissa pursissaan

ihmisarvolla käy elon merta.

Oi kauanko, kauanko kärsitään

tätä saastaa ja sairasta aikaa,

eikö tule se kipinä siunattu jo

tuhon virsiä joka vois’ raikaa.

Joka polttaisi, polttaisi, hävittäis’

nää irstojen hekumahuoneet,

joka veis’ kuni vihuri kaikki nuo

jotka alhaista aina on luoneet.

Se kipinä onnemme kipinä ois’

sitä tulevat siunata voisi,

sille ijäti elämän retkillä

muiston mahtavat säveleet soisi.

Tule, tule sinä kipinä kirkkauden

tätä jaksa ei kärsiä rinta,

– kun aasius arvossa irstailee

ja kulta on kaiken hinta –.

Lähde: Uotinen, Mikko 1908: Iltaruskoja. Työväen sanomalehtiosakeyhtiö, Helsinki.