Oksaselle (Genetz)

Oksaselle. Kirjoittanut Arvid Genetz

Kellekä kantaisin minä lahjaks lauluni koelmat,

Kellen, Sulle jos en, henk’-isän’, ohjoajain,

Jolta ma oppinut oon tätä Suomen soipoa kieltä

Lapsuudestani ast’, viel’ ikämiehenäkin;

Jolta ma oppinut oon tätä poimentaa runopolvein,

Laulujen laadintaa, käyttöä kantelehen;

Josta ma huomata sain, miten mies voi kantoa murheen,

Kuinka hän kunniataan nöyränä kantoa voi;

Josta jo nuorena näin, kuin tehdähän työ kotimaalle,

Josta ma oppia sain Suomea lempimähän!

Verta sa Castrén’in sekä Lönnrot’in jalotöisten,

Väinön kantelehen kaikuhun saattaja taas!

Katsos kasvelevaa yhä oppilahittesi seuraa,

Töitäsi jatkavien, jälkiäs astelevain!

Katsos, kuin valo uus, valahuttama tutkijakuntos,

Ympäri maailmaa ääreti paisuelee!

Nähkösi rakkaus tuo, «Säkenöidesi» syttämä Suomeen,

Taas kokountuneheks ympäri harmajan pääs!

Kuulkosi, ystävies kuin kaikuelee tuhat ääntä:

«Kauvan viel’ eläös, kunnia syntymämaan!»

1889.

Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.