Orpo (1892)
| Orpo. Kirjoittanut anonyymi |
| Kirjoittaja on nimimerkki Wierros. |
- Ei äidin silmä lämmittäin
- mun loista, koito, vieressäin,
- ei leipää mulle aurallaan
- mun isäin hanki pellostaan.
- Mä orpo oon ja turvaton,
- ja mierontie on kohtalon’;
- en tohdi oikein laulaakkaan,
- kun orpo raukka olen vaan.
- Mä hiivin korven sydämmeen
- ja siellä laulan hiljalleen,
- siell’ leivot, peipot säestää,
- ja muut ei mua kuule, nää.
- Ja taasen lähden kulkemaan
- ja kuljen kautta Suomenmaan;
- mun Luoja onpi oppaanain,
- Hän ohjaa joka askeltain.
- Ja illoin nurmivuoteelle
- mä laskeudun levolle,
- ja mätäs tarjoo alle pään
- hienoa sammalhöyhentään.
- Mun verhoo katto verraton,
- se sini taivas kirkas on;
- ja korpikuusten kohina
- on mulle tuutilauluna.
- Vaan talven tullen lumineen
- mä kahlaan yli kinosten,
- ja illoin rahille mä saan
- ja uuvun siihen nukkumaan.
- Ja käyn niin talost’ taloon ain’
- ja syön mun kuivan kannikkain,
- ja onnein on, jos sirunen
- on suotu voita leivällen.
- Vaan kerran miekin miesi oon
- ja ryhdyn työhön, taisteloon;
- nyt orpo oon ja turvaton,
- vaan silloin tukein työni on.
- Kentiesi sulo Suomeni
- ei orvon työtä halveksi,
- kentiesi silloin käsi tää
- voi synnyinmaataan hyödyttää.
Lähde: Kulokorsia. I. Suom. Normaalilyseen konventin albumi. 1892. Werner Söderström, Porvoo.