Pääsky
Ulkoasu
Pääsky. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- «Sä pieni pääsky, mitä mielit tulla
- mun akkunallen’ aamuin puhumaan?
- Minusta on kuin sanomista sulla,
- vaan mitähän se olleekaan?»
- Näin kysyi Fanny varhain aamusella,
- avaten akkunan, sai vastimen:
- «en selvin sanoin saata lausuella,
- vaan käsittänet toki sen.
- Kesäsi saapuu: kuinka onneisesti
- ja tyytyin elää voit, sen opetan.
- Kannamme kuormaa kaksi yhteisesti
- ja teemme majan hupaisan.
- Pidämme riemuin huolta pojistamme
- ja heidän tavoistaan ja tarpeistaan,
- ja heitä lentoon, lauluun opetamme,
- kiitosta Luojan lausumaan.
- He pian ruokans etsii riemullisna.
- Vaan perheen piiri yhdessä viel’ on:
- katolla tuolla istuu rauhallisna
- tai leikiten käy lentohon.
- Kun keto vihdoin lakkaa kukkimasta,
- hiljaiseen matkaan täältä hankimme.
- Kun kaikk’ on täällä tehty, silloin vasta
- parempaan maahan mielimme.
- Laillamme elä elos armas suvi.
- Sen umpun vasta olet nähnyt nyt.
- Kas, puu, min kukintaa on nähdä huvi,
- tavallas oli räytynyt.»
- «Ah, Eetu! Sä nyt puhut pääskyn kielin.
- Oi tullos haamussa, min mielit vaan,
- jos vaikka halvan pääskyn, niin mä mielin
- omasi olla ainiaan.
- Mä maassa, taivahassa kuulun sullen:
- sun puolisonasi, jos elää saan;
- jos kuolen, niin sun enkelikses tullen.
- Ei silloin tomu kahlikkaan.
- Voit jälkeen ottaa vaimon, surun jättää.
- Mun paikkani ei ole päällä maan,
- jos ei sun vartijanas näkymättä,
- siks kunnes siellä kohdataan.
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.