Paavo Korhosen muistoksi
| Paavo Korhosen muistoksi. Muistokivensä pystyttämisen 10:tenä vuosipäivänä 18 21/6 83. Kirjoittanut anonyymi |
- Kenenkä muistoksi tuo patsas tuolla,
- Mi seisoo keskustassa hautausmaan? –
- Lieneekö taisteluita hurmevainiolla
- Ehk’ arvoisia käynyt aikanaan
- Se nukkunut, vai lieko runsahilla
- Tuo teetetty vaan vainaan aartehilla? –
- Ei arvelut nää tässä paikallansa
- Oo kumpikaan; – tok’ ehkä hiukkasen:
- Ett’ onhan vainiolla tavallansa
- Työn rauhaisellai saanut melkosen
- Hän tehdä muistettavan, – vaikk’ on ojan
- Vaan luonut peltoon Suomen talonpojan.
- Hän peltoon runotaiteen suomalaisen,
- Vaan sarkahansa omintakeiseen,
- Loi viemäriojan – olkoon kaidanlaisen –
- Mutt’ aikanaan se sille palstalleen
- Ei laajempaakaan kaivannut, se riitti,
- Sen vaikutustakin mon’ oivaa kiitti.
- Nyt vuosikymmen vierinyt on siitä,
- Kun muiston tään sai Paavo Korhonen,
- Ehk’ aika nelinkertainen ei riitä
- Mitäksi täältä lähdön pikaisen. –
- Niin – ehkä vuosisatojai voi tästä
- Tään säästää ai’an hammas särkymästä. –
- Näin kansa muistellessaan miehiänsä,
- Kun ilmituovat työtä korkeempaa,
- Soi tällekin tuon, sille näyttämänsä
- Työn palkinnon – sen hauta kannattaa.
- Siis noussut ei oo vainaan runsahilla
- Tää varoilla, vaan kansan antimilla.
- Tää näyttämäss’ on jälkeentuleville,
- Ett’ unhoita ei kansa rakkaitaan;
- he olkoot alhaiset – se yhtä sille,
- Kun kalliimman vaan suovat aarteistaan
- Sen taltehen, – se kätkee povellensa
- Niin muistonsa kuin jalon antehensa. –
–kb.–