Paavo Korhosen muistoksi

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paavo Korhosen muistoksi.
Muistokivensä pystyttämisen 10:tenä vuosipäivänä 18 21/6 83.
Kirjoittanut anonyymi


Kenenkä muistoksi tuo patsas tuolla,
Mi seisoo keskustassa hautausmaan? –
Lieneekö taisteluita hurmevainiolla
Ehk’ arvoisia käynyt aikanaan
Se nukkunut, vai lieko runsahilla
Tuo teetetty vaan vainaan aartehilla? –
Ei arvelut nää tässä paikallansa
Oo kumpikaan; – tok’ ehkä hiukkasen:
Ett’ onhan vainiolla tavallansa
Työn rauhaisellai saanut melkosen
Hän tehdä muistettavan, – vaikk’ on ojan
Vaan luonut peltoon Suomen talonpojan.
Hän peltoon runotaiteen suomalaisen,
Vaan sarkahansa omintakeiseen,
Loi viemäriojan – olkoon kaidanlaisen –
Mutt’ aikanaan se sille palstalleen
Ei laajempaakaan kaivannut, se riitti,
Sen vaikutustakin mon’ oivaa kiitti.
Nyt vuosikymmen vierinyt on siitä,
Kun muiston tään sai Paavo Korhonen,
Ehk’ aika nelinkertainen ei riitä
Mitäksi täältä lähdön pikaisen. –
Niin – ehkä vuosisatojai voi tästä
Tään säästää ai’an hammas särkymästä. –
Näin kansa muistellessaan miehiänsä,
Kun ilmituovat työtä korkeempaa,
Soi tällekin tuon, sille näyttämänsä
Työn palkinnon – sen hauta kannattaa.
Siis noussut ei oo vainaan runsahilla
Tää varoilla, vaan kansan antimilla.
Tää näyttämäss’ on jälkeentuleville,
Ett’ unhoita ei kansa rakkaitaan;
he olkoot alhaiset – se yhtä sille,
Kun kalliimman vaan suovat aarteistaan
Sen taltehen, – se kätkee povellensa
Niin muistonsa kuin jalon antehensa. –

–kb.–


Lähde: Suomalainen Virallinen Lehti 28.9.1880.