Pakkanen
Ulkoasu
Pakkanen. Kirjoittanut Eino Pakarinen |
- Pakkanen, puhurin poika
- hiihti soita, hiihti maita,
- järven selkiä samosi,
- viidat, laaksot laahustihe,
- vaarat kontaten kohosi.
- Aurinko arasti katsoi,
- kuuhut huuruihin katosi,
- tähdet kulmat kimmelsivät.
- Pakkanen, puhurin poika
- kirkaisi vihassa vimman,
- jäinen tantere tärisi.
- Puista lintuset pudotti,
- jänöset lumelle jääti,
- ehdytti elämän kaiken.
- Ajoi akat karsinahan,
- ukot kaikki uuninpäälle,
- lapset uunin lämpimähän.
- Suuttui pakkanen pahasti,
- äytyi siitä ärjymähän,
- julmat irvisti ikenet:
- »Vankka on minulla valta,
- mahti maailman kujilla,
- teillä, tanhuilla, turulla!
- Mahti mennä, mahti tulla,
- ei vain sisälle käydä
- kodin kynnyksen ylitse!«
- Paukautti puhurin poika,
- iski nurkin nurkan alle,
- seinähirsiä sivalsi.
- Läksi siitä kulkemahan,
- järvitietä tarpomahan,
- viittatietä viiltämähän.
- Tiellä tyttösen tapasi,
- siniposken, suurisilmän,
- lesken laihan lapsukaisen.
- Pyysi tyttönen tutisten,
- vaalea vapisten kuiski,
- kauhu silmissä kuvasti:
- »Pakkanen, puhurin poika,
- älä vie minua vielä,
- jätä jäiselle selälle!
- Kohta ois kesä käsissä,
- kuuma kulkea kujilla,
- lämmin teitä turvattoman!
- Kohta ois koti minulla,
- lämmin olla lehtoloissa,
- väri vaaran rintehillä!«
- Pakkanen pahasti nauroi,
- hanki hohtava helisi,
- kinos korkea hohotti.
- Pakkanen, puhurin poika
- tytön suuteli sydäntä,
- sulki silmät kylmin sormin.
- Jätti tyttösen jälelle,
- umpitielle uinumahan
- itse aikoen etemmä.
- Näki kylmät taivon tähdet
- hangella hopeisen immen,
- jäisen, kylmän lesken lapsen.
- Kyyneltyivät kylmät tähdet,
- piiloutuivat pilven taakse.
- Päivä seuraava suvesi.
Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.