Palokundlaiste veis (1925)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Palokundlaiste veis.

Kirjoittanut Hj. Nortamo


Nämäp poikki o vast,
meit en lakk kehumast,
Valuvaara me huakkiast voita.
Janon duska, ne vaa,
ei niit samoma saa,
vaikk mek kyll stää ni ahkerast koita.
Mutt se Nuurber ol miäs,
ko se ilmottat tiäs,
ett Turun gaupung ol palamaisillas.
Se ol perhanam baikk,
vesikopp, talok kaikk
palo ryähäsi juur parhamillas.
Em mef fundeeranns stää,
nämäp poja ja mnää
hääräs juur, niingon doukk häärä kingus.
Saatti Östmannild kaakk
ja sitt pruutti yks taakk
ja mentti appu, ett harjakse vingus.
Ko mep pääsi sinns sitt,
ni me huamasi itt,
ett Turun gaupung ol juur vanhas paikas.
Se ol meill aika fomm
ja met teingin »grugom»,
ko meijä Ruskon ol huilanns siäl aikas.
Ny o lopp tämä veis,
se ol surkki se reis,
mes sai apskeedin goht, ko siäld tultti,
yhdeks pualtiimaks vaa,
sill ett prankkoor ei saa
mistän tämmössinäj velikultti.


Lähde: Nortamo, Hj. 1925: Laulajapoika: lauluja ja nuotteja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.