Palokundlaiste veis (1925)

Palokundlaiste veis. Kirjoittanut Hj. Nortamo

Nämäp poikki o vast,

meit en lakk kehumast,

Valuvaara me huakkiast voita.

Janon duska, ne vaa,

ei niit samoma saa,

vaikk mek kyll stää ni ahkerast koita.

Mutt se Nuurber ol miäs,

ko se ilmottat tiäs,

ett Turun gaupung ol palamaisillas.

Se ol perhanam baikk,

vesikopp, talok kaikk

palo ryähäsi juur parhamillas.

Em mef fundeeranns stää,

nämäp poja ja mnää

hääräs juur, niingon doukk häärä kingus.

Saatti Östmannild kaakk

ja sitt pruutti yks taakk

ja mentti appu, ett harjakse vingus.

Ko mep pääsi sinns sitt,

ni me huamasi itt,

ett Turun gaupung ol juur vanhas paikas.

Se ol meill aika fomm

ja met teingin »grugom»,

ko meijä Ruskon ol huilanns siäl aikas.

Ny o lopp tämä veis,

se ol surkki se reis,

mes sai apskeedin goht, ko siäld tultti,

yhdeks pualtiimaks vaa,

sill ett prankkoor ei saa

mistän tämmössinäj velikultti.

Lähde: Nortamo, Hj. 1925: Laulajapoika: lauluja ja nuotteja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.