Peruspalveluministeri Paula Risikko eduskunnan lähetekeskustelussa 9.11.2007

Wikiaineistosta

Peruspalveluministeri Paula Risikko eduskunnan lähetekeskustelussa 9.11.2007 klo 13.00


Arvoisa herra puhemies!

Nyt käsiteltävä lakiesitys potilasturvatyöstä on hyvin poikkeuksellinen, mutta myös tilanne, jota varten laki ehdotetaan säädettäväksi, on hyvin poikkeuksellinen.

Työtaistelu toteutettaisiin joukkoirtisanoutumisina eikä lakkona, kuten yleensä. Tehy on ilmoittanut, että se ei ole valmis rajaamaan työtaistelua eikä myöskään salli irtisanoutuneiden tehdä työtä, jolla voitaisiin estää välittömästi uhkaavat potilaiden hengenmenetykset tai vakavien pysyvien vammojen syntymiset.

Koska työtaistelu tehdään irtisanoutumisina eikä työtaisteluosapuolten kesken ole kyetty sopimaan työtaistelun rajoista tai siihen liittyvistä järjestelyistä, on valtiolla perustuslain 22 §:n edellyttämä velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin, koska työtaistelu aiheuttaisi toteutuessaan ensimmäisestä päivästä alkaen kuolemantapauksia.

Tilanteessa, jossa useissa sairaaloissa teho-osastot, synnytysten hoidot, kiireellinen henkeä pelastava päivystystoiminta ja monet näitä vastaavat toiminnot uhkaavat joko loppua kokonaan tai niiden toiminta on vähintäänkin supistumassa selvästi potilasturvallisuuden hyväksyttävän tason alapuolelle, on käytettävä kaikki mahdolliset keinot hoidon turvaamiseksi.

Maamme sairaanhoitopiirit ovat kiitettävästi selvittäneet mahdollisuuksia hoitojen uudelleenjärjestämiseen, henkilöstön uudelleensijoitteluun, yhteistyöhön muiden sairaaloiden kanssa sekä palvelujen hankintaan ulkopuolelta ja jopa ulkomailta. Kaikesta varautumisesta huolimatta keräämiemme tietojen perusteella on selvää, että monissa tapauksissa jo työtaistelun ensimmäisestä päivästä alkaen ei pystyttäisi turvaamaan edes potilaiden hengen pelastamiseksi tarpeellista hoitoa.

Voimassa oleva lainsäädäntö ei anna tällaisessa tilanteessa kunnille eikä valtion viranomaisille käytännössä juuri mitään mahdollisuuksia varmistaa potilasturvallisuutta kaikissa tilanteissa. Sen vuoksi hallitus on harkinnut välttämättömäksi määräaikaisen lain säätämistä, jotta työtaistelun aiheuttamat uhat potilasturvallisuudelle saataisiin minimoitua. Lain lähtökohtana on, että työt tulee järjestää ensisijaisesti työtaistelun ulkopuolisella henkilökunnalla muun muassa uudelleen sijoittamalla henkilökuntaa ja tarvittaessa työaikalain mukaiset ylityösäännökset sivuuttaen.

Monien työtehtävien vaatiman erityisosaamisen vuoksi nämäkään keinot eivät aina ole riittäviä. Siksi viimeisenä keinona tulee olla mahdollisuus määrätä tarvittavaa osaamista omaavia hoitotyöntekijöitä työtaistelun kohteena oleviin yksiköihin. Ensi sijassa näihin tehtäviin määrättäisiin työtaistelussa mukana olevia henkilöitä, mutta äärimmäisissä poikkeustapauksissa myös muita henkilöitä voitaisiin määrätä työhön. Tällaiseen potilasturvatyöhön voitaisiin määrätä henkilöitä vain, jos muut keinot ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Määräyksen antaisi valtion viranomainen, lääninhallitus, ja se olisi määräaikainen. Määräys olisi voimassa yhden viikon, ja se voitaisiin uudistaa. Työnantajan tulisi myös suorittaa asianmukainen korvaus potilasturvatyöstä. Korvaus ylittäisi selvästi sen tason, minkä Tehy on nyt asettanut palkankorotusten tavoitteeksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö on vedonnut molempiin osapuoliin sovun löytymiseksi tässä työ- ja virkaehtosopimuskiistassa. Lisäksi ministeriö on vedonnut osapuoliin, jotta potilasturvallisuus varmistettaisiin, jos neuvottelut eivät johda tulokseen ja hoitajien irtisanoutumiset toteutuvat.

On valitettavaa, että työmarkkinaosapuolet eivät ole toistaiseksi päässeet sopuun palkkaratkaisusta. Tässä on kuitenkin vielä yli viikko aikaa työtaistelun alkuun, ja sinä aikana tulee edelleenkin pyrkiä sopuun asiassa. Potilasturvallisuuden takaamiseksi on kuitenkin välttämätöntä, että laki käsitellään nyt kiireellisenä ja saadaan voimaan ennen mahdollisen työtaistelun alkua.

Lain käyttäminen tällaisessa tilanteessa on poikkeuksellista, mutta kansainvälisessä tarkastelussa ei kuitenkaan tuntematonta. Esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa on kummassakin lopetettu lailla terveydenhuoltoalan lakkoja, Norjassa vuosina 1998 ja 2002 ja Tanskassa vuosina 1995 ja 1999. Tässä nyt ehdotetussa laissa ei puututa itse työtaisteluun tai sen oikeuteen, kuten tehtiin äsken mainitsemissani maissa. Lain tarkoituksena on ainoastaan turvata välitöntä hoitoa tarvitsevien henki ja terveys.

Arvoisa puhemies!

Ehdotettu laki puuttuu hoitoalan henkilöiden henkilökohtaiseen vapauteen ja työtaisteluoikeuteen, mitkä molemmat ovat perustuslaissa suojattuja perusoikeuksia. Niitä vastassa on kuitenkin muita perusoikeuksia: oikeus elämään ja oikeus välttämättömään sosiaalihuoltoon. Viimeksi mainitut menevät mielestäni ensiksi mainittujen edelle ja lain säätämiselle on muutoinkin erityisen painavat perusteet.


Katso myös[muokkaa]