Pidoissa
| Pidoissa. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- Kun leikki käy keskelle ystävien
- Ja sormiss’ on mehuisat maljat,
- Niin juo’os sa huolesi haihdutellen,
- On hetket niin hupaisat harvat.
- Sun riemus’ on ruusu, se puhkevi nyt,
- Vaan huomenna kuihtuvi maahan.
- Iloitse kun seuraan oot kerkeynyt,
- Ja tiedä sen loppunsa saavan.
- Ken kaivaten muistais ei mennehiä?
- Siis juomass’ äl’ istu sä nukkuin.
- Sä nauti vaan silmäsi räpäystä,
- Ja riemuitse seurassa tuttuin.
- Sä murhees ja toivosi maljassa juo,
- Se täytä ja tyhjennä aina;
- Vaan mielenki tahtons hallita suo,
- Tok leikkiä höysteeksi lainaa.
- Siis ensiksi maljamme emännälle:
- Mi riemumme hänettä oisi?
- Ja sittenpä maljamme isännälle:
- Mi miehuuden hänettä toisi?
- Ja malja ja laulu heit’ yhdistäköön,
- Kun kaunihin liiton on tehneet.
- Kuin viina ja myrtti he mielistyköön,
- He taivahan töitä on nähneet.
- Siin’ isäntä arvonsa osottakoon,
- Ett’ täyteiset maljat ei puutu,
- Ja pikaisen muutoksen toimittakoon,
- Ett’ei toki vierahat suutu.
- Vaan ennen kuin ehtii hän kilkattamaan,
- Me juoman jo ehdimme saada,
- Ja tyttöimme maljoja kallistetaan,
- Mit meille on – kalliimmat maata.
–rkk– [J. H. Erkko].