Pohjan kansalle

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pohjan kansalle

Kirjoittanut Eino Leino


Sa koito ja kolkkonen Pohjanmaa,
jo viljat on vietynä sulta.
Mun kansani onneton kärsiä saa
taas pakkasen, näljän tulta,
mut milloinpa kansani kärsinyt ei? –
Nyt halla se viljat vei!
Voi, miks et, kansani, vaipunut jo
sa tuskan ja turpehen alle?
Sa toivoitko vielä, ett’ aurinko
taas paistavi Pohjanmaalle? –
Jo näethän turhaksi toivosi sun.
Vie Tuoni jo kansani mun!
Et koskahan löytäne, angervo, vaan
sa muuta kuin hallaa, vaivaa,
sill’ ainahan tuskat ilmoilla maan
sun onnesi ontoksi kaivaa.
Oi, heitä jo, kansani, toivehet pois,
vain turmaksi sulle ne ois!
Kun taivahan tähtöset kimmeltää
ja kuuhut vaalea paistaa
ja pakkanen paukkuva kylmättää
se mierolla astelevaista,
kun vinkuvi viima ja myrskyvi säa
ja tuiskivi tuulispää,
oi silloinpa, yöhyt Pohjanmaan,
mun kansani hankehen peitä,
ja, tuulonen tuiskuva, vaipaksi vaan
mun kansalle lunta sa heitä!
Et, Tuoni, sa saanunna koskonkaan
oo aarretta armaampaa!
– Mut etpä sä tottele neuvoja mun,
vaan kärsit ja kestät vielä,
et vaivu sa hangelle uinailuhun,
vaan taistelet, toimit siellä –
ja kalma se kauaksi karkota saa.
Mun nousevi Pohjanmaa!


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.