Pohjan kansalle

Pohjan kansalle Kirjoittanut Eino Leino

Sa koito ja kolkkonen Pohjanmaa,

jo viljat on vietynä sulta.

Mun kansani onneton kärsiä saa

taas pakkasen, näljän tulta,

mut milloinpa kansani kärsinyt ei? –

Nyt halla se viljat vei!

Voi, miks et, kansani, vaipunut jo

sa tuskan ja turpehen alle?

Sa toivoitko vielä, ett’ aurinko

taas paistavi Pohjanmaalle? –

Jo näethän turhaksi toivosi sun.

Vie Tuoni jo kansani mun!

Et koskahan löytäne, angervo, vaan

sa muuta kuin hallaa, vaivaa,

sill’ ainahan tuskat ilmoilla maan

sun onnesi ontoksi kaivaa.

Oi, heitä jo, kansani, toivehet pois,

vain turmaksi sulle ne ois!

Kun taivahan tähtöset kimmeltää

ja kuuhut vaalea paistaa

ja pakkanen paukkuva kylmättää

se mierolla astelevaista,

kun vinkuvi viima ja myrskyvi säa

ja tuiskivi tuulispää,

oi silloinpa, yöhyt Pohjanmaan,

mun kansani hankehen peitä,

ja, tuulonen tuiskuva, vaipaksi vaan

mun kansalle lunta sa heitä!

Et, Tuoni, sa saanunna koskonkaan

oo aarretta armaampaa!

– Mut etpä sä tottele neuvoja mun,

vaan kärsit ja kestät vielä,

et vaivu sa hangelle uinailuhun,

vaan taistelet, toimit siellä –

ja kalma se kauaksi karkota saa.

Mun nousevi Pohjanmaa!

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.