Postinkulun uusi aika
| Pyöräretken varrelta | Syrjäseutulaisen näkökulmasta Postinkulun uusi aika[1] Kirjoittanut Sivukulman Santeri |
Liikennesääntöjä opettelemassa |
| Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 5.8.1937, s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2068283?page=3 / Viitattu 21.2.2026 |
»Pyörii se sittenkin!» tuumasi muinoin ukko Galilei palatessaan ruuattoman pöydän äärestä, missä juuri oli henkensä menettämisen uhalla joutunut peruuttamaan väitteensä maapallon pyörimisestä. Ja mekin voimme Galilein mukana vakuuttaa, jotta juu vain, kyllä pyörii ja meneepä vielä tämä maapallo rassu pikku hiljaa eteenkinpäin. Eikö se vain ole pientä eteenpäin menoa sekin, että postihallitus suuressa viisaudessaan ja yltäkylläisessä hyväntahtoisuudessaan antoi määräyksen: posti on Suodenniemelle ynnä lähipitäjiin kuljetettava autolla, tarkemmin sanottuna Pitkäjärven linjurilla.
Joku koiranilkinen — sellaisiahan aina löytyy jalomielisten töiden rääpistelijöinä — väitti, ettei tänne autoa vieläkään olisi saatu ellei Posti-Matti olisi kyllästynyt ajelemaan valtion kuoppaisia teitä ja vetäytynyt yksityiselämään maatilalleen. — No, oli nyt miten hyvänsä sen asian kanssa, meidän on vain todettava, että autolla posti viedään ja samalla vehkeellä myös tänne tuodaan. Vielä äsken kuului joku korkeahko viskaali ehdottaneen hevospelin jatkamista, mutta eikös vain hänen tyhmälle ehdotukselleen annettu palttua ja järki voitti vihdoinkin.
Eihän tuo postiauton saanti nyt tietenkään ole mikään maailmata mullistava tapahtuma. Mutta edistysaskel se on kuitenkin, ja meillä on syytä iloita siitäkin vähästä, mitä meille annetaan. Kyllähän valtio aina osaa omansa ottaa, mutta peräti kitsaasti se maaseudulle hyvyyksiään jakaa. Ja nekin vähät, mitä saadaan, ovat aina monen vaivan takana. — Mutta sellaistahan se on aina siellä, missä ei ole vapaata kilpailua. Hukassa oltaisiinkin, ellei meillä sentään muilla aloilla yksityinen yritteliäisyys pitäisi huolta terveestä elämänmenosta.
— — —
Pitäneekin tässä yhteydessä lausua kiitokset lauantaina toimestaan eronneelle, monivuotiselle posteljoonille Matti Peltomaalle hänen lähettämistään terveisistä ja paljosta muustakin. Lienenkö erehtynyt, mutta ounastelin sieltä huumorintäytteisten terveisten takaa jotakin pikku närääkin, joka kohdistui allepainetun mitättömään persoonaan. Oikeastaan se närä — sikäli kuin sitä nyt olikaan — tavallaan on oikeutettukin, sillä olenhan monasti pitänyt suukopua täkäläisistä postioloista ja siinä yhteydessä tullut lausuneeksi halveeraavia sanoja hevosesta postinkuljetuksessa. Mutta noilla jutuillani olen morkannut yksinomaan järjestelmää enkä suinkaan ketään persoonallisesti. Ikävä vain, että siinä on pakostakin täytynyt verrata hevosen ja auton nopeutta toisiinsa, eikä ole minun syyni, jos hevonen tässä vertailussa joutuu alakynteen. — Mitä taas noihin juttuihini muuten tulee, niin olen yrittänyt niiden avulla edesauttaa paikkakunnan yhteistä asiaa, tietoisena kuitenkin siitä, ettei sääsken ääni taivaaseen asti kuulu samoin kuin siitäkin, että monasti on tullut kirves kiveen lyödyksi. Mutta tarkoitus on joka tapauksessa ollut hyväksyttävä ja se vapauttaakin allepainetun katumuksesta. — Niinpä pyydänkin tässä yhtyä niihin lukuisiin pitäjäläisiin, jotka tahtovat lausua kiitokset toimensa nyt jättäneille avuliaille ja ystävällisille posteljooneille, jotka niin kauan ja tunnollisesti hoitivat raskasta ja vaivalloista tehtäväänsä.
Omasta puolestani vielä lisään: Leikit anteeksi ja kun tavataan, niin hymyillään, kuten on tehty tähänkin asti.
Sivukulman Santeri
- ↑ Tätä kirjoitusta ei alun perin ole varustettu otsikolla, vaan otsikko on annettu vasta kirjoitusta Wikiaineistoon tuotaessa.