Prometheus (Kailas)
Ulkoasu
Prometheus Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe |
- Taivahas peitä, Zeus,
- sumupilvihin
- ja voimaasi niinkuin poika,
- joka ohdakkeita katkoo,
- koe tammihin ja vuorten huippuihin.
- Siten järkytä sentään
- et maatani minun,
- et majaani minun, jot’ et kattanut sinä,
- et liettäni minun,
- jonka loimotuksen
- kademielin näet.
- En auringon alla tunne
- kurjempaa kuin te, jumalat!
- Niukasti ruokitte
- uhriveroilla,
- rukousten hengellä
- majesteettianne
- ja nääntyisitte nälkään,
- elleivät lapset ja kerjurit
- houkkina toivois vielä.
- Kun olin lapsi
- enkä tietänyt kättäni pitemmälle,
- eksynyt katseeni kääntyi
- päivän puoleen, kuin olis siellä
- itkuni kuuleva korva,
- sydän kuin minun,
- joka ahdistettua säälii.
- Kuka auttoi mua
- titaanien väkivaltaa vastaan?
- Kuka kuolosta pelasti minut
- ja orjuudesta?
- Tätä kaikkea etkö sä itse tehnyt,
- pyhä, hehkuva sydän?
- Ja nuorena, hyvänä, petettynä
- kiitosta hehkunut etkö
- pilvissä-nukkujalle?
- Sua kunnioittaa? Miksi?
- Liensitkö koskaan tuskia
- raskautetun?
- Pyyhitkö koskaan kyyneltä
- ahdistetun?
- Minust’ eikö takonut miestä
- kaikkivaltias aika,
- iankaikkinen kohtalo myös,
- minun herrani, Zeus, ja sinun?
- Luuletko ehkä:
- mun pitäisi elämää vihata,
- erämaahan paeta,
- kun eivät kaikki
- unelmat kypsyneet?
- Tässä istun, teen ihmisiä
- oman kuvani mukaan,
- suvun kaltaiseni,
- kärsimään, itkemään,
- nauttimaan, riemuitsemaan,
- sua ylenkatsomaan
- kuin minä!
Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.