Punavankien puolesta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Punavankien puolesta

Kirjoittanut Eino Leino


Suurempaa kuin sitoa on päästää,
kauniimpi kuin on hävittää, on säästää.
Hetket kyllä kysyy tuskan, erheen,
tarpeen kaikk’ on voimat kansain perheen.
Tuolla puolen paikan ynnä ajan
asuu laupeus, laakso riitain rajan,
jonne eivät elon myrskyt jouda,
jonk’ ei vettä sotapurret souda.
Elää rakkaus, vaan ei elä viha.
Samoo Henki, Sana, vaan ei liha.
Aineen valta meidät louhii lokaan
kautta orjantappuraisen okaan.
Herätkäämme, henget taivahalla,
suuren luonnon, Luojan kasvoin alla!
Eikö riitä kyynelet, ei veri?
Sitten meill’ on tapa, usko eri.
Evankeelinen on maamme meidän.
Laki Mooseksen lie laki teidän.
Tiedätte vain: »Hammas hampahasta!»
Ette tiedä mitään suuremmasta.
Ette ymmärrä te ylhäisyyttä,
ette lemmettyyttä, leivättyyttä,
ette elon mahlan maksajia,
polun pitkän jalan-jaksajia.
Tyyntä tehden hengen, ruumiin työtä
järky emme ajan myrskyin myötä,
mutta meissä ajan aatos säilyy,
vaikka yllämme yön varjot häilyy.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.