Punnittu Amor (1870)

Wikiaineistosta
Punnittu Amor.
(Sanansaattaja Wiipurista v. 1833.)
Kirjoittanut Abraham Poppius


”Miten painat, kunnar,
Jonka tuskin voitan?
Tules tänne, koitan,
Kosk’ on tässä puntar’,”
Lausui neito muinen,
Lieto, naurusuinen.
Vaakapuulle laittoi
Afroditen lapsen;
Palmikosta hapsen
Vastapainoks taittoi.
Hapsi maahan sousi,
Amor ylös nousi.
”Raskaspa kuin lammas
Onpi hivus mulla!
Miss’ on paino sulla,
Pikku irvihammas?
Eikö voima aina
Väkevässä paina?”
Tyhjän’ olla antoi
Toisen vaakalaudan;
Joss’ ol’ Amor, kauan
Sitä ilma kantoi.
Hän lens päällä ilman,
Käänsi neidon silmän.
Neito päätä viskoo,
Ihmetellen: ”kas, kas!
Rinnass’ aika raskas!
Sua, sisälisko,
Kuka taiskaan luulta
Keveämmäks tuulta?”
Vielä koitti kerran
Sinisiiven kanssa;
Perhokin painollansa
Voitti pienen herjan!
Hän liekkui vaakapuulla,
Nauroi, sormi suulla.


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.