Pustalla

Pustalla. Kirjoittanut Mikko Uotinen

Tuollapa liikkuvi laulava kansa,

heimoni surujen syttämän maan,

tuollapa soittavi kanneltansa

Unkarin lapsi ja laulahtaa.

Katselen, kuuntelen, mieleni mulla

kauas Suomehen kiiruhtaa,

nään minä eessäni kotoisen koivun,

kuulen kun aaltoset kuohahtaa.

Nään minä eessäni tyttöni armaan,

tunnen minä rinnalla ruskean pään,

niin minä onnehen hetkeksi yhdyn,

hetkeksi muistojen elämään.

Onni on hetken, nousevi kyynel,

haave jo haihtuvi, siirtyvi pois,

tuntuu kuin sielussa hiljaista virttään

toivehen kantele hällekin sois.

Soi’os viulu, soi’os sä tulta,

tuuli se kaiuta pohjolaan,

siellä on kulkurin kallehin kulta,

siellä se oottavi armastaan.

Lähde: Uotinen, Mikko [1911]: Sätehiä: runoja. Työväen kirjakauppa, Viipuri.