Raja-Karjalaiset

Raja-Karjalaiset Kirjoittanut Mikko Uotinen

Tuolla kaukana Karjalassa

siellä korpien povessa:

Siellä kuusi on kuningas,

hallitsija honka harmaa,

koivu kantelon kaihottu –.

Siell’ on mökki kuusen alla,

mökki pieni ja matala.

Siellä istuvat mökissänsä

alla mustan kurkihirren

Raja-Karjalan asukkaat:

Suomen tammen tunnelapset,

Suomen kaihojen katajat,

Suomen puutteen puolaparvet,

Suomen huolien haapaset.

Siellä istuvat ilotonna

itkein itkuvirsiänsä

Väinön kantelon keralla.

Valittavat vilujansa,

soittelevat surujansa,

itkevät idän halloja,

pohjan polttopakkasia.

Ovat kuin irtokukkia,

joiden nuput vieras nyppii,

kaiken kaatavi kasaksi.

Joiden juuret omat hallat

raatelevat raukeoiksi.

Veikot ei heistä välitä,

siskoset ei siedä kuulla.

Ovat puutteen kammitsoimat

vieraan villin voiman alle,

vieraan mielivallan mereen.

Kiini ompi tiedon ukset,

tarjona vaan orjan oppi,

kiellettynä hehku hyvään,

lupa lauluun lammasparven.

Joskus veikon juhlatunne

murenia heille heittää,

joskus siskon siro silmä

muodin kyyneleitä kiertää.

Mut ei tule tosi työtä,

ojennu ei veikon käsi,

eikä siskon silmä syty.

Oi te onnen orpolapset,

miehet muinaiskanteleiden

naiset illanitkuvirtten –.

Kunpa tulisi kesä kerran

veljen povea polttaisi,

sytyttäisi siskon mieltä,

työhön käskisi kaikkia.

Silloin nousisi Karjala,

rajamaiden surun kukka. –

Lähde: Uotinen, Mikko 1908: Iltaruskoja. Työväen sanomalehtiosakeyhtiö, Helsinki.