Rakkauden tyttäret

Rakkauden tyttäret Kirjoittanut Saima Harmaja

Ikuinen Rakkaus, mi poveen jää,

kaks nöyrää sisarusta synnyttää.

On Tuska vanhempi. Tuo, kalvas kovin

ja mykkäkieli, kivun-herkin povin,

käy silmin nähden kaikki salat maan,

mut milloinkaan ei avaa huuliaan.

On sisko toinen Hyvyys huntupää.

Hän silmin sidotuin ei mitään nää,

mut kukkasia kylvää yli maan

hän sokein käsin, armo huulillaan.

Hämyssä sydäntemme kauas vie

niin taivaallisten sisarusten tie,

ja ruususade putoo ehtymättä,

kun Tuska ohjaa armahtavaa kättä.

Mut joskus ihmissumun säde poistaa,

ja tyttärien läpi äiti loistaa,

siks kunnes syvimmässä hymyssään

ne yhteen sulavat, ja valoon jään.

Lähde: Harmaja, Saima 1936: Hunnutettu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.