Rauhansopimus Suomen ja Turkin välillä

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen sopimukset vieraitten valtioiden kanssa 1918 - 1920 N:o 11.

Julkaissut ulkoasiainministeriö


Suomen ja Turkin kesken Berlinissä 11 päivänä toukokuuta 1918 tehty rauhansopimus.
Suomi ratifioinut sopimuksen 19 päivänä heinäkuuta 1918.
Rauhansopimus Suomen ja Turkin välillä.

Suomen Hallitus ja Keisarillinen Ottomaninen Hallitus, jotka, Suomen julistauduttua itsenäiseksi ja saatua siihen Turkin tunnustuksen, haluavat laskea pysyväisen pohjan molempain maiden välillä vallitsevalle rauhan ja ystävyyden tilalle, ovat sitä varten päättäneet tehdä sopimuksen ja tähän tehtävään valtuuttaneet:

Suomen Hallitus:

Herra Filosofian tohtori, Valtioneuvos Edvard Immanuel Hjeltin, senaattorin, Suomen Berlinissä olevan erityislähettilään ja valtuutetun ministerin, Herra Lakitiedetten tohtori Allan Serlachiuksen, senaattorin, Suomen Kristianiassa olevan chargé d'affaires'in,

Keisarillinen Ottomaninen Hallitus:

Hänen Korkeutensa Ibrahim Hakky Pashan, entisen suurvisirin, senaattorin, Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Sulttaanin Berlinissä olevan lähettilään,

jotka esitettyään toisilleen hyvässä ja asianmukaisessa kunnossa oleviksi havaitut valtakirjansa ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

I artikla.

Sopimusvaltiot julistavat, ettei niiden välillä ole sotatilaa ja että ne haluavat vastedes elää pysyväisessä rauhassa ja ystävyydessä.

II artikla.

Diplomaattiset ja konsulisuhteet saatetaan voimaan sopimusvaltioiden välillä, kun tämä sopimus on vahvistettu. Sopimusvaltiot sitoutuvat antamaan valtakirjan asianomaisille pääkonsuleille, konsuleille ja palkkaa nauttiville varakonsuleille kaikissa satamissa, kaupungeissa tai muilla paikoilla aluettaan, lukuunottamatta semmoisia, missä ne katsovat tällaisten virkamiesten vastaanoton hankalaksi, kuitenkin niin, että tämä rajoitus koskee kaikkia vieraita valtoja.

III artikla.

Kun Ottomanisen Valtakunnan ja Suomen välillä ei ennestään ole olemassa mitään sopimuksia, välikirjoja, asiakirjoja j. n. e., sopivat molemmat valtiot siitä, että ne kahden vuoden kuluessa tämän sopimuksen vahvistuskirjain vaihtamisesta lukien tekevät konsulisopimuksen ynnä muita asiakirjoja, jotka ehkä katsotaan tarpeellisiksi niiden välisten oikeussuhteiden säännöstelemistä varten. Näiden kahden vuoden aikana molempien sopimusvaltioiden asianomaiset pääkonsulit, konsulit ja varakonsulit ovat toisessa sopimusvaltiossa erioikeuksiin ja velvollisuuksiin nähden samassa asemassa kuin enin suositun valtion vastaavat virkamiehet. Siinä tapauksessa, ettei sopimuksenmukaista, säännöstelyä ole saatu toimeen sanotun ajan kuluessa, voivat edellämainitut virkamiehet edelleenkin hoitaa tehtäviään vastavuoroisuusperiaatteen ja kansainvälisen oikeuden yleisten määräysten mukaan.

IV artikla.

Posti- ja sähkölennätinyhteys Ottomanisen Valtakunnan ja Suomen välillä saatetaan voimaan maailman posti- ja sähkölennätinliittojen sopimusten, järjestelyjen ja ohjesääntöjen määräysten mukaisesti heti kun tämän sopimuksen vahvistuskirjat on vaihdettu.

V artikla.

Sikäli kuin sopimusvaltioissa on toisen sopimusvaltion pakkomajoitettuja sivilialamaisia, on heidät heti vapautettava. Samoin on toisen sopimusvaltion alueella olevat toisen sopimusvaltion sotavangit heti toimitettava kotimaahansa. Matkakustannukset aina lähtösatamaan saakka on sen valtion suoritettava, joka lähettää vangit takaisin.

VI artikla.

Mitä tulee sen vaikutuksen tyhjäksi tekemiseen, minkä yksityisten etujen vahingoittamisen tarkoituksessa säädetyt sotalait ovat aikaansaaneet, valtion ja yksityisten sodan vuoksi kärsimään joutuneiden oikeuksien ja etujen entiselleen asettamiseen tai korvaamiseen sekä sotavangeille tai pakkomajoitetuille sivilialamaisille julistettavaan yleiseen anteeksiantoon, soveltaa Suomi ottomanisiin alamaisiin ja juridisiin henkilöihin samoja periaatteita kuin Saksan alamaisiin ja juridisiin henkilöihin. Keisarillinen Ottomaninen Hallitus soveltaa puolestaan vastamainituissa kohdin Suomen alamaisiin ja juridisiin henkilöihin sitä edullisinta kohtelua, mitä sanotun hallituksen tulee noudattaa Venäjän tai Ukrainan alamaisia tahi juridisia henkilöitä kohtaan.Sovittuna pidetään, että se toimikunta, joka saa tehtäväkseen sodan aikaansaamain vahinkojen arvioimisen, kokoontuu tarpeen tullen Berliniin.

VII artikla.

Sopimusvaltiot tekevät kahden vuoden kuluessa tämän sopimuksen vahvistuskirjain vaihtamispäivästä lukien kauppa- ja merenkulkusopimuksen. Näiden kahden vuoden ajaksi vakuutetaan asianomaisten valtioiden kaupalle ja merenkululle samat edut kuin on tuleva sille valtiolle, joka on enimmän suositun valtion asemassa.

Kummallakaan sopimusvaltiolla ei ole oikeutta vaatia osallisuutta niihin etuoikeuksiin, joita toinen asianomainen on myöntänyt tai vastedes myöntää jollekin muulle valtiolle tulliliiton pohjalla tahi paikalliseen liikeyhteyteen nähden rajavyöhykkeellä.

VIII artikla.

Tämä sopimus on vahvistettava ja vahvistuskirjat mahdollisimman pian Berlinissä vaihdettava. Sopimus astuu voimaan heti kun se on vahvistettu.

Vakuudeksi ovat kummankin sopimusvaltion valtuutetut tämän sopimuksen allekirjoittaneet ja sinetillään varustaneet.

Laadittu kahdessa alkuperäisessä kappaleessa Berlinissä 11 p:nä toukokuuta 1918.

Edv. Hjelt.
Allan Serlachius.
I. Hakky.