Ristiinnaulitkaa!

Ristiinnaulitkaa! Kirjoittanut Heikki Välisalmi

Emme toista tarua vanhaa

sen miehen muinaisen,

joka ristiänsä kantoi

sen alle uupuen.

Ovat samaa ristiä kansat

siit’ asti kantaneet

ja sen alle autuutensa

ja onnen antaneet.

Emme enää nöyrää mieltä

sen miehen kunnioi,

joka ristinpuulla riippui

ja karvaan kalkin joi.

Saman kalkin miljoonat sitten

ovat pohjaan juonehet,

ja lohtua tuhannet vuodet

ei tuskaan tuonehet.

Emme toista tarua tuota,

se joskin kaunis on.

Vuos’tuhanten kärsitty vääryys

on anteeks’annoton.

Pois kalkki, jok’ ojennettu

on silmiin sylkien,

myös aika arveta vihdoin

on haavat kylkien.

Kukin meistä kulkenut kyllin

on kohti Golgathaa.

Nyt on aika huutaa julki:

Pois, ristiinnaulitkaa

ne, jotk’ ovat kalkein meitä

niin karvain juottaneet

ja naulat jalkoihin, käsiin

ristillä tuottaneet.

Lähde: Välisalmi, Heikki 1936: Täysi päivä: runoja. Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, Helsinki.