Siirry sisältöön

Ritari Bor

Wikiaineistosta
Ritari Bor.

Kirjoittanut János Arany
Suomentanut Arvid Genetz.


Päivä pilviin piil’, on ilta;
Usmaan uupuu laakso, vuori,
Ritar’ lausuu ratsahilta:
”Terveeks jää, mun impen’ nuori!”
Usmaan uupuu laakso, vuori,
Tuuli puita ryskyttääpi.
”Terveeks jää, mun impen’ nuori!”
Ritar’ rientää, kulta jääpi.
Tuuli puita ryskyttääpi,
Leivo[1] pieni tietä astuu.
Ritar’ rientää, kulta jääpi,
Murheest’ immen silmä kastuu.
Leivo pieni tietä astuu:
Kunne matka kiurukoisen?
Murheest’ immen silmä kastuu:
Isä määräs sulhon toisen.
Kunne matka kiurukoisen?
Metsä öinen huokaileepi.
Isä määräs sulhon toisen:
Impi häitä pakeneepi.
Metsä öinen huokaileepi,
Siinä liitää aavekansa.
Impi häitä pakeneepi:
Ritar’ noutaa armastansa.
Siinä liitää aavekansa,
Täyttäin korven kulmakkehen.
Ritar’ noutaa armastansa,
Haamu urhon kaatunehen.
Täyttäin korven kulmakkehen
Laulaa joukko tuonelainen.
”Haamu urhon kaatunehen,
Sua seuraan, armahainen!”
Laulaa joukko tuonelainen,
Nuoteet lähtee liikkehille.
”Sua seuraan, armahainen!”
– ”Pois sun vienkin vihkisille”.
Nuoteet lähtee liikkehille,
Luokse kirkon raunioiden.
”Pois sun vienkin vihkisille”.
Alttar’ oottaa virtten soiden.
Tullaan luokse raunioiden;
Kirkko loistaa ennallansa,
Alttar’ oottaa virtten soiden,
Pappi vainaa asussansa.
Kirkko loistaa ennallansa,
Lamput palaa kuumotellen.
Pappi vainaa asussansa
Kädet liittää siunaellen.
Lamput palaa kuumotellen, –
Metsä synkk’ on ulkopuolia.
Kädet liittää siunaellen;
Poski kalpee morsiolla.
Metsä synkk’ on ulkopuolia,
Huuhkain huutaa vuoristosta.
Poski kalpee morsiolla –
Kuollut löyttiin rauniosta.
  1. Leivo on Unkarin kansanrunoudessa sanansaattajana; tässä se tulee ilmoittamaan, että ritari on kaatunut. Suom. muistutus.


Lähde: Unkarin albumi. I. 1881. Toimittanut Antti Jalava. Weilin ja Göös, Jyväskylä.