Roomalaisen runoniekan Q. H. Flaccon laulu keskimäärin pitämisestä niin myötä- kuin vastoinkäynnissä

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Roomalaisen runoniekan Q. H. Flaccon laulu keskimäärin pitämisestä niin myötä- kuin vastoinkäynnissä.
Suomennos.
Kirjoittanut Horatius


Oikiammin teet sä Licinius, jos et
Merta aavaa noudata aina, etkä
Kammoellen myrskyjä laske liioin
Rantoja liki.
Kultasen ken arvavi keskimäärän,
Huoleti hän välttävi rappioisen
Töllin saastat, välttävi malttavasti
Hovikateetki.
Myrsky huimimmin petäjää pisintä
Huojuttaa, tornin putous ko’okkaan
Julma on, ja salama pilvipeitto
Vuorihin iskee.
Varustaunut rinta se vastuksissa
Toista toivoo, myötä-menoissa penkoo.
Kyllä joskus tuo Isä myrsky-ilmat,
Vaan se ne myöski
Karkottaa. Jos kohtasi nyt on pahoin,
Ei se myötaän niin pysy. Kyll’ Apollo
Herättää Lauluttaren, eikä aina
Jännitä joustaan.
Ahdingoissa miehenä uskaljaana
Säily. Niin myös taitava toisialta:
Myötäsellä tuiki rajulla kääri
Pulloset purjeet.


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 22.12.1866.