Roomalaisen runoniekan Q. H. Flaccon laulu keskimäärin pitämisestä niin myötä- kuin vastoinkäynnissä
Ulkoasu
Roomalaisen runoniekan Q. H. Flaccon laulu keskimäärin pitämisestä niin myötä- kuin vastoinkäynnissä. Suomennos. Kirjoittanut Horatius |
- Oikiammin teet sä Licinius, jos et
- Merta aavaa noudata aina, etkä
- Kammoellen myrskyjä laske liioin
- Rantoja liki.
- Kultasen ken arvavi keskimäärän,
- Huoleti hän välttävi rappioisen
- Töllin saastat, välttävi malttavasti
- Hovikateetki.
- Myrsky huimimmin petäjää pisintä
- Huojuttaa, tornin putous ko’okkaan
- Julma on, ja salama pilvipeitto
- Vuorihin iskee.
- Varustaunut rinta se vastuksissa
- Toista toivoo, myötä-menoissa penkoo.
- Kyllä joskus tuo Isä myrsky-ilmat,
- Vaan se ne myöski
- Karkottaa. Jos kohtasi nyt on pahoin,
- Ei se myötaän niin pysy. Kyll’ Apollo
- Herättää Lauluttaren, eikä aina
- Jännitä joustaan.
- Ahdingoissa miehenä uskaljaana
- Säily. Niin myös taitava toisialta:
- Myötäsellä tuiki rajulla kääri
- Pulloset purjeet.
Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 22.12.1866.