Rosvo-Roope
| Rosvo-Roope Kirjoittanut Rafael Ramstedt |
| Kansansävelmä |
- Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa
- surullisen tarinan, joll’ ei oo vertoa.
- Se on laulu merirosvosta Roope nimeltään,
- joka sydämiä särki, miss’ joutui kiertämään.
2.
- Hän kaunis oli kasvoiltaan ja nuori iältään
- ja opetuksen saanut oli omalta isältään –
- mutt’ tyttö, jota lempi, hän oli petturi,
- ja siksi tuli Roopesta nyt julma ryöväri.
3.
- Viel’ Itämeren rannikot ne Roopen muistavat,
- ja naiset Pietarinkin vielä päätään puistavat,
- ja Suomenlahden kaupungit tuns’ Roope-ryövärin
- ja suuri oli pelko vielä Kokkolassakin.
4.
- Ei neito Viron rannikon unhoita milloinkaan,
- kun Rosvo-Roopen kanssa hän joutui kapakkaan,
- he söivät mitä saivat ja joivat tuutingin
- ja tyttö poltti sydämens’, mutt’ Roope – sikarin.
5.
- Ei tiennyt impi Oolannin, kuink’ oli laitansa,
- kun Rosvo-Roope pestäväks’ vei hälle paitansa.
- Yks’ nappi oli irti, hän ompeli sen kiinn’,
- ja samalla hän ompeli myös sydämensä siin’.
6.
- Sai Roope viimein palkkansa: hän on nyt Suomessa,
- ja jossain jokivarressa lie lossivahtina.
- Hän lesken eessä nöyrtyi ja joutui naimisiin,
- ja sillä lailla Rosvo-Roope hiljaa hirtettiin.
Lähde: Merimies merta rakastaa: merellisiä lauluja. 1. 1978. Toimittanut Anneli Hongelin. Fazer, Helsinki.