Runo Kotkan Työväenyhdistyksen uuden talon vihkiäisiin 12 p:nä Tammik. v. 1908

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Runo Kotkan Työväenyhdistyksen uuden talon vihkiäisiin 12 p:nä Tammik. v. 1908.

Kirjoittanut Hilja Pärssinen


I.[muokkaa]

Tää aika on sairas ja mieletön,
sekos’ ihmiskunnan järki.
Sydän ei, käsivars’ sepä valtaan nous’
ja ruudit ja miekan kärki.
On aika heikko ja tarmoton,
sen kulkua kalveten seuraan, –
Jumal’ mammona ihmisen verta juo
kuin kuolevan uhriteuraan.
Ja suuri, ihana ihmisyys
miten pilkattu, häväisty, lyöty,
kun miljoonat pani kahleisiin
vain harvojen herruus, hyöty!
– Paha aika on: – Pääsi jos kohotat
sudet nahkahas’ iskee hampaan.
Jos nöyränä vaikenet, säästy et
väkevämpi sun kettävi – lampaan.
Pahansuova on aika, ja toiveihin
heti iskevi katse kade.
Mikä suurt’ on totta ja oikeaa,
siihen tähtää jo kivisade.
Ja ihmiset sokkona kompuroi.
Käy loisto ja kurjuus rinnan. –
Noin ihmiskunta se maksaa saa
oman hulluutensa hinnan!

II.[muokkaa]

Alaluokka rohkenetko
yli sairaan ajan huutaa:
hulluudesta luopukaa,
pian, pian luopukaa!
Alaluokka, alaluokka
tahdotko sä toimeen käydä,
luoda uutta, kestävää
uutta, uutta elämää !
– – – – – – – –
Köyhälistön liehuu lippu,
miljoonat sen saarteleepi.
Usvain halki uhmataan
aikaan uuteen, parempaan!

Hilja Liinamaa.


Lähde: Eteenpäin 14.1.1908.