Runolle

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Runolle

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Elämän harmaus painaa –
Runo, tule avuksein,
välkkyvät siipesi lainaa
kauaksi matkataksein.
Runo, tule Nuoruuden Maasta
rannoilta Kaikkeuden.
Karkeita kaupungin saasta,
tuo univiinis ihmeellinen.
Hehkuva seppeles puno
tuskasta raskaalle otsallein.
Oi tule luokseni, Runo,
ainoa lohdutuksein.
Mutta jos rasitetulle
näyttää et ihmeitäs voi,
tuo syvä huumaus mulle,
tuo sävel tumma, mi soi.
Vuodata kirpeä pisar
sieluni kylmään tyhjyyteen.
Päihtymys, Kuoleman sisar,
tuo mulle lempeine silmineen.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.