Runottareni ja minä
| Runottareni ja minä. 18 12/4 83. Kirjoittanut F. F. Brummer |
- Hän astui vitkaan luokseni,
- Oil loisto silmässään,
- Ja kielo, lempikukkani,
- Oil hällä kädessään:
- ”Tän annan sulle merkiksi,
- Sit’ usein katsele;
- Kun päiväsi käy pitkiksi,
- Taas mua muistele!
- Ma tottunut oon kuulemaan
- Kuohuja koskien;
- Oon harras ollut laulamaan
- Tunteita sydämen,
- Mi sykkii povess’ impyen,
- Ku kaitsee karjoaan
- Tai salon jäykkäin poikien:
- Oon halpa tyttö vaan.
- Min kukkakummut kertoili,
- Sen lauluks sommitin,
- Ja lehdot mitä uinaili,
- Sen sulle selitin.
- Oon innostunut laulamaan,
- Kun Suomi soittelee,
- Mutt’ täällä mulle kuiskataan:
- ”Parletz, ma chère, francais!”
- En täällä viihtyä ma voi,
- Tääll’ outo ollenkin;
- Tääll’ äänet vieraat yhä soi,
- Pois, pois ma riennänkin
- Ja siksi luotais luopunen,
- Mon pauvre adorateur;
- Näin sinusta nyt erkanen,
- Hyvästi ja – bonheur!”
–r–r.
Lähde: Säveliä: Hämeestä ja muualta. 1885. Hj. Hagelberg, Tampere.