Runottareni ja minä

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Runottareni ja minä.
18 12/4 83.
Kirjoittanut F. F. Brummer


Hän astui vitkaan luokseni,
Oil loisto silmässään,
Ja kielo, lempikukkani,
Oil hällä kädessään:
”Tän annan sulle merkiksi,
Sit’ usein katsele;
Kun päiväsi käy pitkiksi,
Taas mua muistele!
Ma tottunut oon kuulemaan
Kuohuja koskien;
Oon harras ollut laulamaan
Tunteita sydämen,
Mi sykkii povess’ impyen,
Ku kaitsee karjoaan
Tai salon jäykkäin poikien:
Oon halpa tyttö vaan.
Min kukkakummut kertoili,
Sen lauluks sommitin,
Ja lehdot mitä uinaili,
Sen sulle selitin.
Oon innostunut laulamaan,
Kun Suomi soittelee,
Mutt’ täällä mulle kuiskataan:
”Parletz, ma chère, francais!”
En täällä viihtyä ma voi,
Tääll’ outo ollenkin;
Tääll’ äänet vieraat yhä soi,
Pois, pois ma riennänkin
Ja siksi luotais luopunen,
Mon pauvre adorateur;
Näin sinusta nyt erkanen,
Hyvästi ja – bonheur!”

–r–r.


Lähde: Säveliä: Hämeestä ja muualta. 1885. Hj. Hagelberg, Tampere.