Rynnäkkö

Rynnäkkö. Kirjoittanut Otto Manninen

Miestä kaatuu kahden puolen,

henki heinänkorren maksaa.

Eespäin, jonka jalka jaksaa,

nukkukohon saanut nuolen!

Eespäin elollisten joukko!

Miestä alle kaatuu kasaan.

Haudat, harjat kaikki tasaan

kasvaa, kasvaa ruumisroukko.

Vielä vaaksa, vielä virsta!

Kahden puolen kaatuu miestä.

Pala päästy pystytiestä,

muurist’ irti muuan pirsta.

Tuolla pilviin tornit piirtyy,

kauas välkkyy valtaportit.

Kohti ponnistaa kohortit,

eemmäs vitkaan viirit siirtyy.

Viuhuu nuolet kaukonoudot,

lepoon kaatuu lippukuntas;

verta vuotain omaa untas

varrot, yli ryntää oudot.

Mittas juostu punajuovaa!

Tuolla harjoin yhtä ylväin

loistaa tornit, loitos kylväin

nuolta, tulta kuolon tuovaa.

Muurit, joille viel’ ei päästy,

tuolla! Tuimemmaksi taisto!

Miehen valloittajavaisto

vaatii, säästä ei, ei säästy.

Kohti! Pääsyn päitten hinnat

porras portahalta ostaa. –

Ylpeämmin päätään nostaa

pilviin piirtyväiset linnat.

Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.