Säästäväisyydestä käytännössä
| Teoria ja käytäntö | Syrjäseutulaisen näkökulmasta Säästäväisyydestä käytännössä Kirjoittanut Sivukulman Santeri |
Täsmällisyydestä ym. hyveistä |
| Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 23.4.1931, s. 3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3184969?page=3 / Viitattu 9.2.2026 |
On tullut tässä pariinkin otteeseen puhuttua Ukko Kruunun säästäväisyysharrastuksista, jotka joskus saattavat osoittautua vallan päinvastaisiksi, joten tällaisen maalaisäijän on hieman vaikea säästäväisyyden jaloa tarkoitusta niistä tajuta. — Mutta silloin, kun pahat epäilykset tässä asiassa sattuvat heräämään, pitää muistaa, että valtio on yksilöistä koottu. Ja millaisia yksilöt ovat, sellainen on myös valtio ja yleensä kaikki yhteisöt. Siis: Jos me yksilöt riitelemme ja tappelemme, juoruamme ja puhumme pahaa lähimmäisistämme (tietenkin perinnäistapojen mukaan — takanapäin), niin ei meidän ollenkaan sovi ihmetellä, vaikka meidän valitsemamme »ruorimiehet» siellä Helsingissä osoittaisivat aivan samoja jaloja taipumuksia kuin mekin. Niin, ja jos me satumme joskus vähäsen tuhlailemaankin, niin pitää toki edustajiemme ja muiden jehujen tehdä samalla tavalla, sillä kansanvaltaisesti hallitussa maassa pitää johdossa olevien kuunnella »kansan syvien rivien sydämenlyöntiä», kuten niin kauniisti sanotaan. Eli arkipäiväisesti sanottuna: Ulvoa silloin, kun mekin ulvomme ja tuhlata myöskin, jos mekin tuhlaamme. — Muuten virka pois, sillä kansa haluaa nähdä omat hyveensä heijastuvan hallitusherroistaan. — Mutta tuhlaammeko me sitten? — Emme suinkaan, ainakaan periaatteessa, sillä olemmehan me jyrkän säästäväisyyden kannalla. Onhan sitäpaitsi säästäväisyyssanakin aivan muotitermi. — Mutta käytännössä, niin, taas tuo kirottu käytäntö, jota on niin vaikea muovata periaatteiden ahtaisiin kaavoihin! Se käytäntöön sovelluttaminen onkin ainoa harmillinen paikka säästäväisyyspuuhassamme, se kun nähkääs on niin perin vaikeata.
Katselkaamme esimerkiksi naisia, jotka alunperin on tarkoitettu miesten avuksi ja kotien kaunistukseksi! Kun joku tämän kauniin sukupuolen edustaja on saanut itselleen esim. ketunnahkaturkin ja uuden hatun, niin heti on toisilla kauhea vimma samanlaisten kapineiden perään. Ei silloin katsota, olisiko rahalle parempia sijoituspaikkoja, ei, sillä muoti (ja kateus) vaativat osansa. — Ja usein raskaan sekä kalliin osan. — M.m. naisten silkkisukissa menee ulkomaille n. 15 miljoonaa markkaa vuosittain. Puhumattakaan muista hepenistä. sillä — taisin unohtaa sen mainita — ulkolaista kaikkien korujen olla pitää. Ja kallista! Kukapa todellinen Eevan jälkeläinen ilkeisi pitää päässään esim. vain viidenkympin hintaista hattua! — Eihän toki kukaan! — Taisi tulla tässä syytettyä yksin naisväkeä, ja siksi pitää tasapuolisuuden ja kohteliaisuudenkin vuoksi huomauttaa, että meissä miehissäkin on paljon vikoja. Mutta kun naiset huomaavat meidän vikamme muutenkin, niin ei liene tarpeellista niitä tässä luetella. —
Me satakuntalaiset — kuten kaikki tiedämme — olemme sitä n.s. eturivin väkeä. Niinkuin kaikessa muussakin, niin myös vieraanvaraisuudessa tahdomme olla suunnan näyttäjä. — Jos meillä menee taloon tai torppaan, niin aina tuodaan eteemme kahvit ja monenmoiset pullat ja paakelsit. — Ja mikäs siinä. Vieras juo ja syö sekä on hyvillään. Lähtee vielä kotiin tyytyväisenä ja vatsa hyvistä herkuista pullollaan. Ja jos kysymyksessä on ollut ruokapidot, niin on ehkä täytynyt hiukkasen hellittää housun vyötäröä ja liivinnappeja, jotta makoon mahtuisi koko ylenpalttinen trahtamentti. — —
Ja kaikesta tuosta huolimatta, oi te arvoisat naiset, joiden hallussa on miesten sydämet ja kukkarot, minä rohkenen nöyrästi pyytää: Pois pullat ja paakelsit, piparkakut ja tortut jokapäiväisestä käytännöstä! — Annettakoon niitä vain jouluna ja suurina juhlina! Silloin meidän suussamme säilyisi rukiisen leivän maku ja pussissamme jokunen kolikko. — Tarjotkaa vieraillenne paljasta kahvia tai lasi kirnupiimää ja korvatkaa pulla mukavilla jutuilla ja tarinoimisella! Jos joku sitä oudoksuu, niin heille voi selittää, että »pullaa on joka hetki tarjolla vain leipurin hyllyillä». Jos suurlahjoittaja Nobel vielä eläisi, niin varmasti hän antaisi suuren säästäväisyyspalkinnon niille johtaville perheenemännille, jotka ensiksi alkaisivat noudattaa säästäväisyyttä ja yksinkertaisuutta vieraiden trahteerauksessa. — Ja vaikka minulla ei ole tarjottavana palkinnoksi edes käytettyä raha-arpaa, niin käännyn kuitenkin puoleenne, arvoisat naiset, pyynnöllä, että te pitäisitte' sopivassa tilaisuudessa kokouksen ja tekisitte siellä päätöksen, jonka johtavana periaatteena olisi: »Pois pulla, rieska ja manna arkipöydältä!»
Ja huomautettakoon vielä lopuksi, että te naiset voitte säästäväisyyden hyväksi tehdä paljon, vaikkakin teitä »heikoiksi astioiksi» erheellisesti nimitetään.
Sivukulman Santeri