Se mutta

Se mutta. Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen

Maata mentävä jo ois,

vaan en unta saada vois,

koska aatos liitelee

sinne, missä hallitsee

yksi impi arvokkaat

metsä-, niitty-, peltomaat,

missä lahti laulut luo,

päivä loistelonsa suo.

Tuttavaksi tulla voisi

neito siellä. Lemmen soisi.

Pelto viljat kasvattaisi.

Syödä, juoda kyllin saisi.

Työtä oisi riittävästi.

Runko katsoville näyttäis,

kuinka tehtävät se täyttäis.

Kuiskis lintu kiittävästi.

Neito tunnustukset antais –

kahvit, pullat, kermat kantais.

Sinne kohta lähtisin

vaikka siipilentimin,

kunhan oisi rikkautta –

mutta estennä on mutta.

Vielä yöllä kaunoisan

immen luokse kaihoan –

mutta silti tänne jään

synkeästi miettimään.

Lähde: Kulkuri, Kössi 1936: Lemmen kirja. I vihko. 1450 säettä. H. Hänninen, Helsinki.