Siitä suuresta surkeudesta, joka Suomessa oli v. 1714 ja 1715
| Siitä suuresta surkeudesta, joka Suomessa oli v. 1714 ja 1715 Kirjoittanut Gabriel Calamnius |
- Muukalainen muulta maalta,
- Venäjältä vierahalta,
- Meidän maalla matkustaissa,
- Tuimuudella tultuansa,
- Söi siat sikiöinensä,
- Karitsat kapehinensa,
- Kanat kaikki karisteli,
- Kukon poijat kuristeli,
- Löysi lehmät, löysi leivät,
- Havitteli härkälaumat,
- Veipä hevot heinikoista,
- Varsoinensa vainioista,
- Pani kaikki kartanoissa
- Peri puulle puhtahalle.
- Lapsi parat laattialta,
- Imeväiset istualta,
- Pojat äitin polven päältä,
- Piiat pienet tuolta täältä,
- Otti oi! oi! orjiksensa,
- Ainoisiksi aljoiksensa;
- Vaimot vallitsi väkisin,
- Kaunihimmat kaiketikkin,
- Sydämmellä surkialla,
- Miesten mielellä pahalla.
- Vanhimmaiset valkiahan
- Pani pahoin paistumahan,
- Kädet köytti kiintiästi,
- Kapaloitsi kalvosista,
- Seljän päälle singotteli,
- Piiskallansa pingotteli,
- Kysyi: kussa kukkarosi,
- Hohtavaiset hopiasi,
- Kussa kullat kirkkahimmat,
- Kalut kussa kallihimmat,
- Kussa kaikki kattilasi,
- Kussa tiskisi tinaiset,
- Kussa punainen pukusi,
- Varsin juhlavaattehesi! –
- Veden vääntääpi verisen
- Selkiöistä silmistäni,
- Hi’en hiuksista hioopi,
- Poskipäästä pusertaapi,
- Muistuessa mieleheni
- Vihollinen venäläinen,
- Kuinka muodolla monella
- Vaati aina vaivaisilta
- Tavarata taipumatta,
- Omaisuutta ostamatta.
- Mikä virkois vihdoin siitä,
- Mikä kuoli kurjan lailla! –
- Korvessa oli kotomme,
- Maantiellä majasijamme.
- Kirkkotiemme kivistöllä,
- Metsän petojen pesillä,
- Karhut kanssakumppanimme,
- Pyry päiväpaistehemme.
- Ei mieli mesiä tehnyt,
- Kylki kuuta kasvattanut
- Pahan pakkaisen käsissä,
- Kovan ilman kouratessa,
- Pahimmissa päivissämme,
- Hengen hädäss’ heltehessä;
- Moni heitti henkensäkin,
- Vaipui poijes varvikkohon,
- Kuoli korpehen kovahan,
- Kankahalle kaatui maahan.
- Ruoka oli ruumenista,
- Puista purtava kovista,
- Oljesta oma osamme,
- Petäjästä pellon siemen,
- Karvas leipä lehdiköltä,
- Mämmi männystä mäeltä,
- Suosta suolat, suurusjauhot,
- Varsin vehoista valitut,
- Vesi säätty särpimeksi,
- Sinukka sianlihaksi!
- Sudet viimein suostuit meihin,
- Pyysit päällemme poloisten,
- Monta pientä pehmokaista,
- Vaivaista vaeltavaista
- Söivät lasta laitumella,
- Täytit täytten miesten päälle.
- Viisi muuta vitsausta,
- Joit’ en saattane sanoa,
- Oli meillä orpanoilla
- Kovan Herran koston alla.
- Auta ainoinen Jumala,
- Päästä päivistä pahoista!
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.