Sit’ hetkeä mä muistan

Sit’ hetkeä mä muistan.

Kirjoittanut Mikko Uotinen

kuin unta vaan,

kun kaikki kaunis yhtyi

hymyhyn herttaisaan.

Mä hukuin silmihisi

ja hymyys ihanaan,

niin moni toiveen taimi

nous’ rintaan kukkimaan.

Ja sydänmurhe, jonka

sai syksyt rintahain,

mä tunsin että silloin

se hymys’ rinnassain.

Vuos’ tulkohon ja menköön

sen hetken muistan ain’,

mä silloin ihanimman

sain toiveen rintahain.

Ja myöskin, että silloin

sen sain mä sammumaan,

se ettei elon teillä

voi nousta milloinkaan.

Nyt rinnassani tunnen

mä haudan kallihin,

siks’ on tuo hetki mulle

kaikista rakkahin.

Hymyili murhe silloin

sen tunsin rinnassain,

ja silloin hymy kuoli

ijäksi huulillain. –

Laskiaisenaatto 1910.

Lähde: Uotinen, Mikko [1911]: Sätehiä: runoja. Työväen kirjakauppa, Viipuri.