Satun suoraan asian ytimeen sanoessani, ettei kokemus eikä analogia anna vähintäkään aihetta otaksumaan väkiluvun pyrkivän kasvamaan elintarpeita nopeammin. Ne seikat, jotka tämän väitteen todistamiseksi esitetään, eivät todista muuta kuin että missä ihmiset väestön harvalukuisuuden takia, kuten uutismaissa, taikka omaisuuden epätasaisen jaon vuoksi, kuten vanhojen maitten köyhimpien luokkain keskuudessa, työskentele- vät yksistään aineellisten tarpeittensa tyydyttämiseksi, siellä on väen lisääntyminen niin nopea, että sen esteettä jatkuessa voisi elatusaineiden saanti ajoittain käydä riittämättömäksi. Mutta tästä ei saa vielä päättää, että sikiäminen olisi yhtä runsas siellä, missä väkiluku on kyllin tiheä ja omaisuus siksi tasai- sesti jaettu, että se vapauttaa koko yhteiskunnan välttämättö- myydestä panna kaikki voimansa yksistään olemassaolon taiste- luun. Ei myöskään saa otaksua, että tuo sikiämisen taipumus, köyhyyttä synnyttäessään, tekee semmoisen yhteiskunnan mah- dottomaksi, sillä tuo merkitseisi selvästi samaa kuin pitää juuri riidanalaista kysymystä todistettuna lähtökohtana ja joutua lop- pumattomaan todistelujen kiertoon. Ja vaikkapa myönnettäisiin- kin lisääntymisen lopulta johtavan köyhyyteen, niin eipä yksin tuohon otaksumaan perustuen voi väittää, että nykyäänkin yal- litseva köyhyys olisi tästä syystä syntynyt, niin kauan kuin ei ole todistettu, etteivät mitkään muut seikat ole voineet sitä synnyttää. Mutta tuopa ei nykyisten hallitusten, lakien ja tapo- jen vallitessa ole mitenkään mahdollista todistaa.
Tämä käy ilmeiseksi muun muassa myöskin itse „Kansot- tumis-tutkielmastakin". Tuota kuuluisaa kirjaa, josta puhutaan paljon enemmän kuin sitä luetaan, ansaitsisi kyllä yhä edelleen- kin tutkia, ellei muuna niin kirjallisena merkillisyytenä. Vasta- kohta itse kirjan ansioiden ja sen vaikutuksen välillä, minkä se on aikaansaanut tai ainakin sanotaan aikaansaaneen (sillä vaikka James Stuart, Townsend ja jotkut muut ovat Malthuksen kanssa osallisia „sikiämislain“ kunniakkaaseen keksintöön, niin tuo „Kansottumis tutkielma" se vasta sen oikein näkyville ja kuulu-
ville nosti), on yksi kirjallisuudenhistorian merkillisimpiä ilmiöitä,