siis tarpeen kolme nimitystä, joista kukin selvästi ilmaisee yhtä näistä osista, samalla sulkien muut syrjään. Maakorko, sem- moisena kuin sitä määritellään, ilmaisee kylläkin selvästi ensi- mäisen näistä osista, nimittäin sen, joka tulee maanomistajan käsiin. Työpalkka, semmoisena kuin sitäkin määritellään, ilmai- see niinikään riittävän selvästi tuon toisen osan, joka muodos- taa korvauksen työstä. Mutta mitä tulee kolmanteen nimityk- seen, jonka pitäisi ilmaista korvausta kapitaalin käyttämisestä, niin siihen nähden tapaamme pätevimpinä pidetyissä teoksissa aivan erinomaista häilyväisyyttä ja hämmennystä.
Tavallisen puhekielen sanoista ilmaisee sana korko parai- ten kapitaalin käyttämisestä tulevaa korvausta; sillä tavallisessa merkityksessä se ilmaisee kapitaalin korvausta, sulkemalla pois kaikki mikä koskee kapitaalin käyttämiseen ja hoitamiseen pan- tua työtä, samoin myös kaikki, mikä koskee häviönvaaraa mikäli se ei tarkota itse kapitaalia. Sana „voitto“ käytetään melkein samassa merkityksessä kuin sana tulo, ja sillä tarkote- taan summaa, joka saadaan liikkeeseen pannun, takasin tulevan summan ylitse, ja johon usein luetaan oikeastaan maakorkona pidettäviä tuloja; siihen sisältyy melkein aina tulot, jotka oikeastaan ovat työpalkkaa, samoin myös korvaus häviönvaarasta, joka kutakin erilaista kapitaalinkäyttöä seuraa. Näin ollen, jos sanalle ei tahdo antaa perin mielivaltaista merkitystä, ei tätä sanaa voi taloustieteessä käyttää merkitsemään kapitaalin koh- dalle tulevaa osuutta, vastakohtana niille osuuksille, jotka tule- vat työn ja maanomistuksen kohdalle.
Kaikki tämä tosin tunnustetaan taloustieteen pääteoksissa. Adam Smith tekee erinomaisella tavalla selkoa siitä, kuinka työ- palkka ja häviönvaaran korvaus muodostavat melkoisen osan voitosta, huomauttamalla, miten apteekin haltijain ja pikkukaup- piaitten suuri voitto on oikeastaan katsottava heidän työnsä palkaksi eikä kapitaalin koroksi; miten edelleen ne suuret voi- tot, joita joskus saadaan rohkeilla yrityksillä, kuten tullikavalluk- silla ja puutavarakaupalla, oikeastaan ovat katsottavat ylimääräi-
sen häviönvaaran korvauksiksi, mikä ajan pitkään painaa kapi-