mittaa varain jakautumisesta maakorkoon, työpalkkaaan, kapi- taalikorkoon ja voittoon.
Ei sitä huoli ihmetellä. Sillä nimenomaan ensin erotel- tuaan voiton käsitteen kolmeen tekijään: johtamispalkkioon, häviönvaaran korvaukseen, sekä korkoon, puhuvat samaiset taloustieteilijät, voittoa koskevia seikkoja käsitellessään, asioita, jotka ilmeisesti tarkottavat ainoastaan sitä voiton osaa, jonka he ovat nimittäneet koroksi; ja kun he sitte alkavat erityisesti puhua korosta, tuovat he esiin kaikenlaista hölynpölyä kysynnästä ja tarjonnasta taikka mainitsevat seikkoja, jotka oikeastaan koske- vat vaan häviönvaaran korvausta ja jolloin he selvästi käyttävät tätä sanaa sen jokapäiväisessä merkityksessä, eikä siinä talous- tieteellisessä, minkä itse ovat sille antaneet ja mistä tuo kor- vauksen käsite on suljettu pois. Jos lukija ottaa vaivakseen katsahtaa John Stuart Millin „Kansantalouden perustuksiin" ja verrata siinä voittoa käsittelevää lukua (II kirja, 15 luku) kor- koa käsittelevään lukuun (III kirja, 23 luku), on lukija tällä taloustieteen selväpäisimmällä edustajalla havaitseva niin häm- mästyttävän esimerkin tuon seikan johdosta syntyvään sekavuu- teen, että kaikki lisäesimerkit näyttäytyvät tarpeettomiksi.
Moiset miehet eivät ole kuitenkaan syyttä tähän sekasor- toon joutuneet. Jos he toinen toisensa jälkeen ovat seuran- neet Adam Smithiä, niinkuin pojat „tee-niinkuin-minä“ („fol- low my leader“) -leikissä hyppäävät milloin toinen hyppää ją lankeevat milloin toinen lankee, niin tottapa hänen eteensä oli tullut joku este, jonka yli hän oli hypännyt, ja joku kuoppa, johon hän oli langennut.
Vaikeus, josta hämminki heidän keskuudessaan saa alkunsa, johtuu tuosta ennakolta hyväksytystä palkkateoriasta. Syistä, jotka olen ennen osottanut, oli heistä näyttänyt päivänselvältä, että muutamien työläisluokkain palkat riippuvat suhteesta kapi- taalin ja työläisten lukumäärän välillä. On kuitenkin olemassa muutamia työpalkan lajeja, joihin nähden tämä teoria on sel- västi soveltumaton, joten on tullut tarpeelliseksi rajottaa työpal-
kan käsitettä ahtaampaan, jokapäiväisessä puheessa käytettyyn