Siirry sisältöön

Sivu:Edistys ja köyhyys.pdf/189

Wikiaineistosta
Tätä sivua ei ole oikoluettu

lähteistä. Meidän päiviemme puhekielessä ja kirjallisuudessa sanotaan kapitalistiksi jokaista, jolla on sellaista omaisuutta, mikä hänen työtä tekemättään antaa hänelle tuloja, ja kaikkea, minkä hän näin saapi, sanotaan voitoksi tai kapitaalin antamaksi tuloksi. Kaikkialla kuulemme puhuttavan taistelusta työn ja kapitaalin välillä. Onko todella olemassa ristiriitaisuutta näiden molem- pien välillä, siitä pyydän lukijaa olemaan toistaiseksi muodosta- matta itselleen varmaa käsitystä; mutta vahingoksi ei suinkaan ole jo nyt poistaa muutamia erehdyttäviä harhaluuloja.

Olemme jo ennen huomauttaneet siitä seikasta, että mai- den arvot, jotka muodostavat niin suuren osan siitä mitä tavalli- sesti sanotaan kapitaaliksi, eivät oikeastaan olekaan kapitaalia, ja että maakorot, joita tavallisesti luetaan kapitaalin tuloihin ja jotka muodostavat yhä suuremman osan edistysmaiden tuotteista, eivät olekaan mitään korvauksia kapitaalista, vaan ovat visusti kapitaalikorosta erotettavat. Tässä suhteessa ei ole tarpeen enää mitään enempiä selityksiä. Huomautettu on niinikään siitä seikasta, että osakkeet, valtio- ja muut arvopaperit, jotka myös muodostavat suuren osan siitä, mitä tavallisesti sanotaan kapi- taaliksi, eivät ole kapitaaliksi katsottavat; mutta joissakuissa muodoissa ovat moiset velkasitoumukset kylläkin kapitaalin kal- taisia, jopa joskus ikäänkuin suorittavat kapitaalin tehtäviä, tuot- taen omistajalleen tuloja, joita ei ainoastaan sanota aina koroiksi, vaan joissa todella onkin kaikki koron tunnusmerkit; senpä vuoksi ei ole suinkaan liikaa, että ennenkuin koetetaan päästä muista tuota koron käsitettä vaivaavista epäselvyyksistä, ryh- dymme tarkemmin selvittelemään sanottuja seikkoja.

On aina muistaminen, ettei kapitaalina voi olla mikään, mikä ei ole todellista varallisuutta, se on: ei mikään voi olla kapitaalia, mikä ei ole todellisia, kouraantuntuvia esineitä, jotka eivät ole luonnon vapaita antimia, esineitä, joilla on itses- sään eikä ainoastaan muiden arvojen esittäjinä voimaa välittö- mästi tai välillisesti tyydyttämään ihmisten tarpeita.

Edellä sanotun mukaan eivät siis valtiopaperit voi olla

kapitaalia, useissa tapauksissa ne eivät esiinny edes kapitaalin