tokset millaisia tahansa, säätää lakeja ja johtaa ihmisajatuksia: laajan ja mahtavan rahanhimon valta.
Mutta niin yksinkertainen ja selvä on tämä totuus, että ken sen on kerran oikein oivaltanut, hän on kaikkialla tunteva sen piirteitä. On olemassa kuvia, joita katsellessa ei ensi näke- mältä huomaa muuta kuin sikínsokin meneviä viivoja, jotakin maiseman, puun tai muun sellaisen töherrystä. kunnes vih- doin hoksaa, että kokonaisuutta tarkastellessa siitä esiintyy joku pää tai muu ihmiskuva. Kun tuon on kerran hoksannut, on asia sittemmin katsojalle aina selvä. Juuri niin on asianlaita puheena olevassakin kysymyksessä. Tämän totuuden valossa ryhmittyvät tosiseikat luonnolliseksi kokonaisuudeksi, ja mitä eri- luontoisimmat ilmiöt nähdään johtuvan yhdestä ainoasta suu- resta periaatteesta. Selitys sivistyksemme tuottamaan varallisuu- den jakaantumisen epätasaisuuteen ei ole työn ja kapitaalin keskinäisessä suhteessa eikä väestön kasvamisessa elatusvarain ylitse. Suuri syy tähän epätasaisuuteen on maaomistuksen epä- tasaisuus. Omistusoikeus maahan on tuo suuri perussyy, josta äärimmäisesti riippuu kansan yhteiskunnalliset, valtiolliset ja siis henkiset ja siveelliset olot. Eikä muuten voi ollakaan. Sillä maa on ihmisen asuinpaikka, se varastohuone, josta hänen on tarpeensa noutaminen, se aines, johon hänen on työnsä pane- minen kaikkien hänen halujensa tyydyttämistä varten; sillä eipä edes meren aarteita pääse hyväksensä käyttämään, ei auringon valosta nauttimaan eikä luonnonvoimia palvelukseensa saattamaan maata tai sen tuotteita käyttämättä. Maasta olemme me syn- tyneet, siitä me elämme, siihen me kerran palaamme emon lapsia me olemme yhtä hyvin kuin tuulessa häilyvä ruoho tai kedon kukka. Ota ihmiseltä kaikki, mikä maahan kuuluu ja hänestä ei ole mitään muuta kuin henki jälellä. Aineellinen edistys ei voi tehdä meitä maasta riippumattomiksi, se voi ai- noastaan enentää kykyämme varallisuuden tuottamiseen siitä; ja senvuoksi, kun maa on tehty yksityisomistuksen alaiseksi, edis- tys jatkuu loppumattomiin nostamatta palkkaa tai parantamatta
niiden tilaa, joilla ei ole omaa muu kuin käsivartensa. Se voi