Siirry sisältöön

Sivu:Edistys ja köyhyys.pdf/347

Wikiaineistosta
Tätä sivua ei ole oikoluettu

niin muka oikeus ja kohtuus vaatii nykyisille omistajille annet tavaksi täyden korvauksen, samalla perustuksella kuin brittiläinen hallitus, poistettuaan upseerivaltakirjain kaupan, piti itsensä vel- votettuna hyvittämään niitä valtakirjain haltijoita, jotka olivat näitä ostaneet jälleenmyymisen aikomuksessa, tai kuin se pois- taessaan orjuuden alaisestaan osasta länsi Indiaa maksoi ojain- omistajille 100 miljoonaa dollaria.

Jopa Herbert Spencerkin, joka teoksessaan „Social Sta- tics" on niin selvästi kumonnut kaikki ne väitteet, joilla koe- tetaan tukea yksinomaista maanomistusoikeutta, kannattaa kui- tenkin tätä käsitystä (mikä on mielestäni epäjohdonmukaisuutta hänen puoleltaan) selittämällä, että noiden nykyisten maanomis- tajain vaatimusten oikeamielinen arvostelu, jotka joko omasta tai esi-isäinsä toimesta ovat tiluksistaan antaneet rehellisesti hankkimiaan vastineita, muodostaa yhden vaikeimmista yhteis- kunnallisista tehtävistä tulevaisuudessa.

Tämä käsitystapa on Isossa Britanniassa saanut kannattajia ehdotukselle, että hallitus ostaisi käsiinsä maatilat niiden käy- vistä hinnoista, ja tämä käsitys se myöskin antoi John Stuart Millille, vaikka hän selvästi näki yksityisen maanomistusoikeuden vääryyden, aiheen puolustaa ainoastaan osittaista maan palaut- tamista yhteiskunnalle, siten nimittäin, että valtio ottaisi hal- tuunsa ainoastaan tulevaisuudessa syntyviä etuja. Hänen suun- nitelmansa tarkotti, että kaikki kuningaskunnan maa arvioitaisiin käypäin hintain mukaan, ja että kaikki vastaiset arvonnoussut, joita ei voisi pitää omistajien parannuksista johtuvina, tulisivat valtion käsiin.

Lukuunottamatta niitä käytännöllisiä vaikeuksia, joita näin mutkikkaat suunnitelmat synnyttäisivät laajojen hallintotoimen- piteiden vuoksi, ja lukuunottamatta myös niitä vehkeilyjä, joita se panisi alulle, on ehdotuksen päävirhe siinä, että on mahdo- tonta minkään sopimuksen avulla rakentaa siltaa oikean ja vää- rän jyrkän erotuksen ylitse. Samassa määrässä kuin maanomis- tajien etuja silmällä pidettäisiin, kärsisivät yleiset edut ja oikeu-

dét, ja elleivät edelliset saa mitään oikeuksistaan kadottaa, niin