hentymättöminä (sillä Alaskan turkis-yhtiön huolellisen hallinnon alaisina hylkeitä pikemmin lisääntyy kuin vähenee), Yhdysvaltain kansan yhteisomaisuuden.
Kaukana siis siitä, että yksityinen omistusoikeus maahan olisi välttämätön, jotta maa tulisi kunnollisesti viljellyksi. Asian- laita on päinvastainen. Maan viljeleminen yksityisomaisuutena ehkäisee sen täyttä hyväksi-käyttämistä. Jos maata pidettäisiin yhteisomaisuutena, niin sitä viljeltäisiin heti kuin tarve niin vaa- tisi; mutta kun se on yksityisenä omaisuutena, niin voi omis- taja estää muita viljelemästä ja parantamasta sitä maata, minkä viljelemiseen ja parantamiseen hänellä itsellään ei ole halua. Kun syntyy riitajuttuja maan hallinto-oikeudesta, niin parhain- kin maa voi jäädä vuosikausiksi hoitoa vaille; monin paikoin Englantia jätetään tarpeellisia parannuksia tekemättä, koska maa- tilat ovat sukutilanluontoisia eikä siis ole mitään takeita siihen, että sen henkilön jälkeläiset, joka parannukset on tehnyt, tule- vat saamaan myös hyödyn niistä; ja suuret maa-alat, jotka val- tion omaisuutena ollen nyt olisivat asuinrakennusten täyttäminä tai aaltoilevina viljavainioina, lepäävät käyttämättöminä omista- jansa oikun vuoksi. Taajasti asutuissa Yhdysvaltain seuduissa on riittävästi maata elättämään kolmasti tai neljästi suurempaa väestöä kuin nykyinen on; mutta maa on nykyään käyttämä- tönnä, koska sen omistajat pitävät sitä kovin korkeassa hin- nassa; ja siirtolaisten on eteneminen kauas tämän käyttämättömän alueen tuolle puolen asuinpaikkoja löytääkseen, missä heidän työnsä on oleva paljon vähemmän tuottavaa. Jokaisessa suu- ressa kaupungissa voi tavata paikkoja, jotka ovat käyttämättö- minä samasta syystä. Jos kysymys ratkaistaan sen perustuksella, mikä maa on paraiten käytetty, niin silloin on yksityinen maan omistusoikeus todellakin hylättävä, niinkuin se on hylättävä kaikkien muiden seikkain perustuksella. Se on yhtä epämukava ja epävarma keino, jos mieli saada maa paraiten viljellyksi, kuin on talon polttaminen porsaan paistamiseksi.
.