koneistoa, voimme me riidatta ja viḥatta anastaa haltuumme yhteisen oikeuden maahan, kun näin otamme yleisiä tarkotuksia varten takavarikkoon maakoron.
Pientä osaa maakorosta me jo pidämme hallussamme ve- rotuksen avulla. Meidän on tekeminen vaan joitakuita muutok- sia verotusjärjestelmiin voidaksemme anastaa sen kokonaan. Se, minkä siis ehdotan yksinkertaisimpana ja kuitenkin tehokkaimpana parannuskeinona työpalkkojen korottamiseen, ka- pitaalivoiton enentämiseen, köyhyyden hävittämiseen, kurjuuden poistamiseen, tulokkaan työansion hankkimiseen jokaiselle ken sitä haluaa, tilaisuuden antamiseen ihmisvoimille täyteen kehi- tykseen, rikosten vähentämiseen ja sivistyksen saattamiseen en- tistä vielä jalompiin korkeuksiin, on se, että maakorko anaste- taan verotuksen avulla.
Tällä tavalla voi valtio tulla yleiseksi maanomistajaksi, kui- tenkaan käyttämättä tätä nimeä ja uutta tehtävää nimeksikään omistamatta. Muodolleen jäisi maan hallinto-oikeus aivan en- nalleen. Ei yhtäkään tilanomistajaa tarvitsisi maaltaan karkottaa eikä mitään rajottavaa määräystä tehdä siihen maa-alaan nähden, jota kukin saisi hallussaan pitää. Sillä kun valtio ottaisi maa- koron verojen muodossa, niin maa, olipa se kirjotettu kenen nimiin tahansa tai jaettu kuinka suuriin palstoihin hyvänsä, todel- lisuudessa tulisi olemaan yhteis-omaisuutta ja jokaisella yhteis- kunnan jäsenellä olisi osuutensa niihin etuihin, joita maan nau- tinto tuottaa.
Kun nyt sen veron, joka pannaan maakorolle tai maa- arvolle, on nouseminen sikäli kuin poistamme muita veroja, niin olisi ehdotuksemme käytännöllisessä muodossaan:
että kaikki verotus poistetaan paitsi maa-arvojen verotusta.
Mikäli olemme nähneet, ei maan arvòa sellaisenaan, yh- teiskunnan alkuasteilla, ole olemassa; mutta mitä enemmän yhteiskunta väestön lisääntymisen ja ammattitaidon edistyksen vuoksi kehittyy, sitä suuremmaksi muuttuu tämä arvo. Jokai-
sessa sivistysmaassa, jopa kaikkein nuorimmassakin, on maan