Siirry sisältöön

Sivu:Edistys ja köyhyys.pdf/484

Wikiaineistosta
Tätä sivua ei ole oikoluettu

säännölliseen olomuotoonsa. Lapsi ei peri isänsä tietoja, aivan samalla tavalla kuin se ei peri hänen lasisilmäänsä tai keino- tekoista jalkaansa; ja tyhmimpienkin vanhempien lapsi voi tulla tienraivaajaksi tieteen ja ajatuksen alalla.

Mutta pääasia, mihin nyt tähtäämme, on se, että ne kansain välillä eri aikoina ja eri paikoissa esiintyvät erilaisuudet, joita sanomme erotukseksi sivistyksessä, eivät ole erilaisuuksia, joiden juuret olisivat yksilöissä, vaan ne riippuvat yhteiskunnasta; etteivät nuo erilaisuudet, kuten Herbert Spencer vakuuttaa, riipu erilaisuuksista niiden yksikköjen välillä, joista yhteiskunta on muo- dostunut, vaan niistä olosuhteista, joissa nämä yksiköt ovat yh- teiskuntaan liitetyt. Lyhyesti, selitys ykteiskuntien tunnusmerk- kinä olevista erilaisuuksista näyttää minusta olevan seuraava: jokainen suuri tai pieni yhteiskunta kutoo itselleen välttämättä jonkun tietojen uskon, tapojen, kielen, taipumusten, laitosten ja lakien kuteen. Tähän jokaisen yhteiskunnan valmistamaan ku- teeseen (tai paremmin näihin kuteisiin, sillä kaikki jo alhaisim- man asteen ohi tulleet yhteiskunnat ovat kokoonpannut pienem- mistä yhteisryhmistä, jotka keskenään sekottuen nivelöityvät toi- nen toisiinsa) joutuu yksilö syntymänsä kautta ja jääpi tavallisesti siihen olemaan kuolemaansa saakka. Tämä on se valimo, jossa sielu muotoonsa kehittyy ja josta se leimansa saapi. Tällä ta- valla tavat, uskonnot, ennakkoluulot, makujen suunnat ja kielet syntyvät ja periytyvät sukupolvesta sukupolveen. Tällä tavalla taito siirtyy miehestä mieheen ja tietoja kerääntyy; tällä tavalla jonkun ajan keksinnöt muuttuvat varastohuoneeksi ja mukavaksi porrasastuimeksi seuraaville sukupolville. Vaikkapa tämä tosin on juuri sitä perintöä, mikä usein panee pahimmat esteet edis- tyksen tielle, niin on se kuitenkin toiselta puolen juuri se pe- rintö, joka tekee kaiken vastaisen edistyksen mahdolliseksi. Se saa aikamme koulupoikain muutamassa tunnissa oppimaan enem- män maailman kaikkeudesta, kuin Ptolemaeus siitä tiesi; se aset- taa hidasjärkisimmänkin oppineen paljon ylemmäksi sitä tieto- määrää, minkä Aristoteleen jättiläishenki oli saavuttanut. Tämä

perintö on sukupolveen nähden samaa mitä muisti on yksilöön