Siirry sisältöön

Sivu:Edistys ja köyhyys.pdf/515

Wikiaineistosta
Tätä sivua ei ole oikoluettu

Emme voi salata itseltämme, että yhteiskunnan perus- tukset horjuvat silmiemme edessä, meidän turhaan kysyessämme, kuinka sellainen sivistys kuin meidän, rautateineen, sanomaleh- tineen, sähkölennättimineen, saattaa milloinkaan joutua häviön alaiseksi. Silloin kuin kirjallisuudessa on aivan vallalla se mieli- pide, että olemme muka ikipäiviksi jättäneet jälkeemme raaka- laisuuden tilan, tapahtuu silmiemme edessä sellaista, mikä epäi- lemättömästi todistaa meidän palaavan takasin juuri tähän raakalaisuudentilaan. Tahdon sen esimerkillä todistaa. Raaka- laisuuden yhtenä tunnusmerkkinä on puuttuva kunnioitus henki- löllisiin ja omistusoikeuksiin. Sitä seikkaa, että anglosaksilaisten esi-isiemme laeissa rangaistiin murha rahasakoilla, jotka vastasivat murhatun yhteiskunnallista arvoa, silloin kuin meidän omat lakimme sitävastoin eivät tunnusta mitään arvoerotusta, vaan suojelevat alinta ylintä vastaan aivan samalla kuolemanrangais- tuksella, sitä pidetään todistuksena edellisten raakalaisuudesta ja meidän sivistyksestämme. Ja että merirosvous, ryövääminen, orjakauppa, kiristykset väkivallalla ja uhkauksilla muinoin pidet- tiin luvallisena ammattina, on olevinaan ratkaisevana todistuksena siitä alhaisesta sivistysasteesta, minkä me olemme jo kauan sitten jättäneet jälkeemme.

Mutta tunnettua kuitenkin on, että laeistamme huolimatta kuka hyvänsä voi jos hänellä vaan on kylläksi rahaa tyydyttää tappamishimonsa keskellä kaikkein väkirikkaimpia ja vilkasliikkeisimpiä kaupunkiamme ja sitten mennä ja jättää itsensä poliisin haltuun, ollen varmana siitä, että sadassa tapauksessa yhtä ainoata vastaan hänen rangaistuksensa on oleva vaan jonkun ajan vankeus ja rahasakko, jonka suuruus riippuu osaksi hänen omasta varallisuudestaan, osaksi hänen tappamansa henkilön yhteiskunnallisesta asemasta ja varallisuudesta. Rahoja ei mak- seta murhatun perheelle, joka on elättäjänsä ja suojelijansa ka- dottanut, ei valtiolle, joka on kadottanut kansalaisen, vaan asianajajille, jotka osaavat juttua venyttää, löytää keskenään ristiriitaisia todistajia ja valamiehiä.

Myöskin voi joku henkilö, jos hän vaan varastaa tarpeel-