Siirry sisältöön

Sivu:Edistys ja köyhyys.pdf/519

Wikiaineistosta
Tätä sivua ei ole oikoluettu

jokainen yhteiskunta lakkaamatta kutoo ympärillensä ja joka sen ympäröimässä yksilössä saa aikaan kaikki nuo kansallisluonteen ominaisuudet, ei milloinkaan tule puretuksi samassa järjestyk- sessä kuin langat kutoutuivat. Toisin sanoen, kun sivistys alkaa mennä rappiolle, ei yhteiskunta taannu samaa tietä kuin se oli edistynyt. Valtiollisen sivistyksen rappeutuminen ei esimerkiksi veisi meitä tasavallasta perustuslailliseen monarkiaan ja siitä edelleen läänityslaitokseen, vaan se heittäisi meidät yksinvaltaan ja anarkiaan. Uskonnon alalla ei taantuminen johtaisi takasin esi-isien uskontoon protestantisuuteen tai katolilaisuuteen vaan uusiin taikauskon muotoihin, joista ehkä mormonismi tai spiritismi voi antaa kaukaisen aavistuksen. Tieteiden alalla ei taantuminen toisi meitä takaisin Baconiin, vaan kiinalaisuuteen.

Eikä ole vaikea ymmärtää, miksi sivistyksen taantuminen, joka seuraa sen edistystä, saattaa olla niin asteettainen, että sitä tuskin voi huomata; ei ole vaikea ymmärtää, miksi sellai- nen sivistyksen rappeutuminen useimpien ihmisten silmissä vält- tämättä tulee näyttämään edistykseltä. On esimerkiksi olemassa suuri erotus kreikkalaisen klassillisen taiteen ja myöhemmän Rooman valtakunnan taiteen välillä; mutta ylimeno toisesta toiseen tapahtui kuitenkin vastaavan maunmuutoksen mukana; joten taiteilijat, jotka olivat kärkkäimmät seuraamaan viimei- simmän maun vivahduksia, pidettiin silloin aivan erinomaisina taiteilijoina. Sama oli laita kirjallisuudessakin. Se muuttui yhä enemmän tyhjäksi, lapsekkaaksi ja komeilevaksi ja juuri sen kautta pysyi yhä vallitsevan maun mukana; sen yhä kasvavaa heikkoutta pidettiin sen yhä kasvavana voimana ja kauneutena. Todellisesti hyvä kirjailija ei olisi löytänyt mitään lukijoita; häntä olisi pidetty karkeana, kuivana ja ikävänä. Samalla tavalla me- netti draamallinen taide arvoansa; ei sen vuoksi, että olisi ollut puutetta hyvistä näytelmistä, vaan senvuoksi, että vallitsevaksi mauksi muuttui yhä enemmän raaimman luokan maut; tämä luokka piti tietysti sitä, mitä se enin kaikesta ihaili, parhaana mahdollisena taiteena. Samoin kävi myös uskonnon; taika-

uskoisen rahvaan uskontoon liittämiä lisiä piti tämä rahvas aina