Siirry sisältöön

Sivu:Edistys ja köyhyys.pdf/541

Wikiaineistosta
Tätä sivua ei ole oikoluettu

nusta ihmissuvussa. Inhimillinen edistys ei ole ihmisluonnon muuttumista. Edistykset, jotka sivistyksen muodostavat, eivät säily ihmisen ruumiinrakennuksessa, vaan yhteiskunnan raken- nuksessa. Ne eivät näin ollen ole mitään pysyväistä ja alituista laatua, vaan voivat milloin hyvänsä mennä hukkaan, jopa ali- tuisesti pyrkivätkin hukkaan menemään. Ja sitä paitsi, jos ih- miselämä ei ulotu pitemmälle kuin minkä täällä näemme, niin me rotuunkin nähden kohtaisimme samoja vaikeuksia kuin yksi- löön nähden! Sillä onhan yhtä varmaa, että rodun on kuole- minen kuin että yksilön on kuoleminen. Tiedämme olleen sel- laisia geologisia aikakausia, joina inhimillinen elämä olisi maan päällä ollut mahdoton. Tiedämme myös, että semmoisia aika- kausia täytyy jälleen tulla. Jo nytkin, maapallon vieriessä mää- rättyä rataansa, paksunevat pohjoisnavan jääkerrokset paksune- mistaan ja se aika vähitellen lähestyy, jolloin nuo jäävuoret taas vyörivät maan ylitse ja etelämeristä pohjoista kohden virtaavat aallot hautaavat nykyiset sivistyspesät vesiaavikkojen alle, jom- moiset meidän päivinämme kenties peittävät allensa muinoin ehkä yhtä korkealle kehittyneitä sivistyksiä kuin meidänkin. Ja vielä tämänkin kauden takana tiede ennustaa olevan sen kauden, jolloin maapallomme on kuollut taivaankappale, jolloin aurinko on sammunut ennustaa aikaa, jolloin aurinkokunta ruhjoutuu omaan itseensä ja muuttuu kaasun muotoon alkaakseen sitten uudelleen loppumattomien kehitysten ratoja.

Mikä on siis tämän elämän merkitys, tämän elämän, jota kuolema ehdottomasti ja välttämättömästi joka taholta odottaa? Minusta se tuntuu käsitettävältä ainoastaan jos ajattelen sitä nousuna, eteisenä toiseen elämään. Ja sen ilmiöt näyttävät mi- nusta mahdollisilta selittää ainoastaan teorian mukaan, jota käy ainoastaan jumaluustarujen ja symbolien avulla ilmaiseminen ja jota kaikkialla ja kaikkina aikoina ovatkin tavalla tai toisella il- maisseet ne tarut ja vertauskuvat, joihin ihmiset aina ovat koet- taneet syvimmät aatoksensa pukea.

Eläneiden ja jo kuolleiden ihmisten pyhät kirjotukset:

Biblia, Zendavesta, Veda-kirjat, Dhammapada ja Koraani; van-